Minä pidin tutkimista silmällä tuntien tuskallisia aavistuksia. Minä odotin tulosta niin kärsivällisesti kuin saatoin.
Tieto annettiin vihdoin koko miehistön läsnäollessa. Se vaikutti heihin kaikkiin kuten sähköisku. Laivassa oli vain kaksi tynnyriä, joissa oli suolatonta vettä, ja ne olivat ainoastaan puoliksi täynnä!
NELJÄSKYMMENESNELJÄS LUKU
Niin — kaksi puolta tynnyriä tai yksi täysinäinen — kaikkiaan noin sata gallonia suolatonta vettä riittämään neljäkymmentä valkoista miestä käsittävälle miehistölle ja viisisataa neekeriä käsittävälle lastille, riittämään heille viikoiksi! Siinä ei olisi yhdenkään päivän annosta kaikille — tosiaan paljon vähemmän — siitä tuskin riittäisi yksi kulaus heille jokaiselle!
Olen sanonut, että ilmoitus jäljellä olevan veden määrästä vaikutti miehistöön hyvin silmiinpistävästi. Tähän asti he olivat olleet synkän levottomuuden tilassa — he eivät vielä olleet ilman toivoa, että niiden monien tynnyreiden joukossa, joiden paino osoitti niiden olevan täynnä, olisi suolatonta vettä. Nyt oli kaikki tutkittu huolellisesti. Jokainen tappi oli irroitettu ja sisällystä maistettu, mutta joka kerran oli pettymys tuloksena. Niistä ei löytynyt mitään muuta kuin meren katkeraa suolavettä.
Jokaista tynnyriä olivat useat miehistöstä tutkineet ja koetelleet — epäilys ja levottomuus olivat lopussa. Nyt oli totuus saavutettu — sen tiesivät kaikki varmasti — ja tuloksena oli yleinen epätoivon puuska.
Raivo myöskin tuli ilmi esteettömästi. Jotkut, jotka pitivät itseään viattomina tämän pulman aikaansaamiseen, syyttelivät ja pitivät vikapäinä niitä, jotka olivat asiasta vastuussa, ja muutamat olivat kyllin rohkeita syyttääkseen julkisesti kapteenia ja perämiestä laiminlyönnistä. Kapinallista puhetta kuului esteettömästi, uhkauksia lausuttiin ääneen, ja hetkeksi näytti kaikki kuri kadonneen laivasta.
Kun oli kulutettu pitkä aika myrskyisessä sanasodassa ja runsaassa vannomisten ja uhkausten vaihtamisessa, loppui vihainen äänensävy, ja kaikki asianomaiset rupesivat noudattamaan rauhallisempaa käyttäytymistapaa toisiaan kohtaan. Yhteinen vaara teki miehet jälleen ystäviksi tai ainakin lopetti heidän hyödyttömän vihamielisyytensä ja lopulta jokainen tyyntyi maltillisemmalle mielelle sekä rupesi tekemään ehdotuksia tai kuuntelemaan toisten ehdotuksia siitä, mihin toimenpiteisiin ryhdyttäisiin sellaisissa olosuhteissa.
Tietysti oli ensimmäinen ajatus, että vesi jaettaisiin tästä lähtien, mutta kysymyksenä oli, kuinka paljon sitä annettaisiin kerrallaan ja kuinka usein annoksia jaettaisiin. Tämä vaati tarkkojen laskelmien tekemistä, ja nämä laskelmat kiinnittivät mitä suurimmassa määrässä kaikkien mieliä. Jos päivittäin annettaisiin liian suuri määrä, olisi varasto lopussa, ennenkuin apu olisi lähellä, ja heidän täytyisi kuolla kaikesta huolimatta. Kuinka kauan kestäisi sata gallonia ja minkä perusteen mukaan he käyttäisivät vettä? Nämä olivat kaksi tärkeätä kysymystä.
Nämä laskelmat olivat kylläkin helppoja. Miehistön lukumäärä oli juuri neljäkymmentä — päälliköt mukaan otettuina — jälkimmäisille oli nyt pantava yhtäläiset annokset kuin muillekin, sillä tässä vaaran huippukohdassa oli "Pandoran" hallitus äkkiä omaksunut tasavallan muodon. Sekä kapteeni että perämies olivat menettäneet arvovaltansa ja tästä lähtien oli kaikkea hoidettava tasavaltaisen järjestelmän mukaan — kullekin piti antaa osansa samalla lailla.