Omaan kiistaansa kiintyneinä ne epäilemättä olisivat päästäneet metsästäjät ampumamatkan päähän. Mutta naaras oli varuillaan, ja nähdessään poikien lähestyvän se kohotti päänsä ja toitahdutti äänekkäästi, kiinnittäen toveriensa huomion. Niiden levitetyt pyrstöt sulkeutuivat silmänräpäyksessä ja painuivat maahan, siivet vetäytyivät kokoon ja pitkät kaulat kurottautuivat ilmaan. Ne muuttuivat täydellisesti ja ne seisoivat nyt suorina aavikolla, runsaan puolentoista metrin korkuisena kukin!
— Komeita eläimiä! huudahti Lucien.
— Niin ovat, mutisi Basil. — Mutta pitkää aikaan ne eivät odottele. Parasta, että hyökkäämme. Valitse sinä kana, Luce, kun ratsusi on hitain. Olkaa valmiit. E-teen-päin!
Kaikki kolme kannustivat hevosiaan rynnistäen yhdessä eteenpäin Marengon johtaessa ajoa. Tuossa tuokiossa he olivat noin sadan metrin päässä kalkkunoista. Linnut jotka olivat joutuneet näin äkillisen hyökkäyksen alaisiksi, juoksivat muutamia askeleita ja kohosivat sitten ilmaan räpsyttäen äänekkäästi siipiänsä. Nopean hyökkäyksen hätäännyttäminä ne lensivät eri suuntiin. Kukin pojista oli valinnut sen, jota aikoi ahdistaa, ja vain siihen hän tähtäsi silmillään. Basil ja Francis seurasivat koiraita, sillä välin kun Lucien ajoi hiljaista laukkaa kanan perässä.
Marengo otti tietysti osaa ajoon yhtyen Lucienin mukaan, joko sen mielestä kanassa oli makeampi liha tai sitten se luuli, että se oli niistä kolmesta helpoimmin saavutettavissa.
Se ei lentänyt kauaksi ennen kuin laskeutui jälleen maahan ja alkoi juosta kaikin voimin kohti läheisintä metsikköä. Lucien seurasi sitä Marengon juostessa edessä vähän väliä kimakasti haukahtaen. Astuessaan viidakkoon Lucien näki koiran seisovan ison tammen juurella. Se oli ajanut kalkkunan puuhun ja katseli ylöspäin kiiluvin silmin, haukkuen ja heiluttaen häntäänsä. Lucien ratsasti varovaisesti puun alle ja hän näki kalkkunan lyyhistyneenä sammalta vasten eräällä sen korkeimmista oksista. Hän ojensi pyssynsä ja tähtäsi, ja linnun kuultiin pyristellen pudota ropsahtavan lehvien välitse. Marengo riensi tavoittamaan sitä maasta, mutta sen isäntä hätisti koiran pois ja otti otuksen, joka osoittautui kuolleeksi.
Lucien nousi jälleen satulaan ja ratsastaessaan metsästä hän näki Basilin kaukana aavikolla. Basil ratsasti täyttä neliä, ja kalkkunakukko juoksi siivet levällään jonkin matkaa hänen edellään kiitäen kuin kamelikurki! Sekä Basil että kukko hävisivät hänen näkyvistään jonkin metsäsaarekkeen taakse. Lucien etsi silmillään Francisia. Poikaa ei näkynyt missään, hän oli ajanut kukkoaan suuntaan, jossa aavikko oli täplitetty tiuhemmin metsiköillä. Ajatellen, ettei hyödyttäisi seurata kumpaakaan Lucien ratsasti takaisin metsään Jeanetten luo. Siellä hän istahti odottamaan veljiensä palaamista.
Basilin ajo osoittautui pitemmäksi kuin hän oli otaksunut. Hän oli valinnut osalleen suurimman ja epäilemättä voimakkaimman ja sitkeimmän. Ensi lennolla hänen kukkonsa pyyhkäisi suoraan melkein kaksi kilometriä ja laskeuduttuaan maahan kiiti kuin pelästynyt kissa. Basil ei menettänyt rohkeuttaan, vaan kannusti hevostaan ja alkoi pian päästä lähemmäksi. Kalkkuna pyrähti jälleen ilmaan, lentäen vielä kilometrin verran ennen kuin laskeutui. Taaskin Basil karahdutti ratsunsa täyteen neliin, ja vielä kerran vanha kalkkunakukko kohosi lentoon, mutta laskeutui tällä kertaa jo sadan metrin päähän lähtökohdastaan. Basil saavutti sen pian nopealla ratsullaan, eikä kukko kyennyt enää lentämään. Juosta se kuitenkin jaksoi aika vauhtia, ja milloin aavikolla sattui ylämäkeä, se kiiti nopeammin kuin hevonen. Alamäessä hevonen pääsi voitolle, ja näin sitä mentiin, kunnes lintu alkoi kaarrella ja kierrellä osoittaen kaikkia väsymyksen merkkejä. Hevonen juoksi useita kertoja sen ohitse kalkkunan poiketessa sivulle tai kääntyessä taaksepäin.
Ajoa jatkui melkoisen kauan. Vihdoin lintu uupui kokonaan ja kyyristyen maahan työnsi päänsä ja pitkän kaulansa ruohonkorsiin, kuin kamelikurki, luullen näin olevansa kätkettynä vainoojaltaan. Basil pysäytti hevosensa, ojensi pitkän kiväärinsä, ja seuraavassa silmänräpäyksessä luoti lävisti kalkkunan kaataen sen kuoliaana ruohikkoon.
Basil astui alas ja siepaten kukon sitoi sen koivista satulansa takareunaan. Tämä kysyi Basilin kaikki voimat, sillä lintu oli suurinta lajia — parinkymmenen kilon painoinen.