Koira juoksi suoraviivaisesti melkein kaksi kilometriä. Se oli kalkkunan ensimmäinen lentomatka. Sitten sen suunta muuttui, vaikkei paljon, ja näin kuljettiin kilometrin verran suoraan kuten äsken.
— Toinen lento, huomautti Basil veljelleen molempien ratsastaessa vinhaa vauhtia, milloin tarkaten koiraa levottomina, milloin pysähtyen silmänräpäykseksi jonkin näkyvämmän puun luo merkitäkseen tiensä taittamalla siitä oksan.
Vihdoin koira juoksi viidakkoon.
— Ahaa! huudahti Basil, — Francis on tappanut kalkkunansa siellä! Ei, hän jatkoi, kun koira suhahti jälleen ulos tiehiköstä kiitäen aavalle kentälle, — ei! Lintu on etsinyt suojaa, mutta poika on löytänyt sen piilostaan ja se on paennut kauemmaksi.
Marengo opasti heitä nyt muutamia satoja askeleita suoraan, mutta sitten se äkkiä alkoi tehdä mutkia ja juosta kiemuroissa pitkin aavikkoa.
— Pysähdytä hevosesi, Lucien, pysähdytä! huusi Basil kiristäessään oman ratsunsa suitsia. — Tiedän, mitä tuo merkitsee. Älä ratsasta jäljissä… saat koiran sekaannuksiin. Jätä se rauhaan.
Muutaman sekuntin päästä koira pysähtyi, ulvahti ja näytti kuonollaan viskelevän tummaa esinettä ruohikolla. Basil ja Lucien olivat pysähtyneet melkoisen matkan päähän, mutta saattoivat silti erottaa, että se oli löytänyt joitain irtonaisia sulkia.
— Epäilemättä paikka, missä Francis on tappanut kalkkunan, mutisi Basil. — Jos Marengo vain voi löytää jäljet, joita pitkin hän ratsasti pois, niin kaikki käy hyvin, mutta… kas… kas! Se lähti jälleen juoksemaan!
Basil ja Lucien tarkkailivat nyt pamppailevin sydämin. He tiesivät, että ratkaiseva käänne oli käsissä. Jos Marengo, kuten Basil sanoi, voisi löytää Francisin poispäin johtavat jäljet, voisi se melkein varmasti seurata niitä. Molemmat veljet luottivat tähän tietäen koiran kyvyt. Ratkaisu oli nyt edessä ja molemmista tuntui sillä hetkellä kuin heidän veljensä henki riippuisi sen onnistumisesta. Ei siis ihme, että he tarkkasivat koiran jokaista liikettä hengitystä pidätellen istuessaan hievahtamatta ja äänettöminä satulassaan.
Koira juoksi tuokion päästä pois siltä kohdalta, missä höyhenet olivat, ja sen nähtiin jälleen mutkittelevan ja kiertelevän kedolla. Se ei kulkenut vapaasti. Ilmeisesti nuo monet toisiaan lähenevät ja toistensa yli kulkevat jäljet sekoittivat sitä. Se palasi kalkkunan surmapaikalle ja pysähtyi siihen ulvahtaen pettymyksestä.