Mustan kasan — kuin nelijalkaisen, jättimäisen olennon — saattoi nähdä kulkevan järvelle päin. Se liikkui majesteetillisen äänettömänä, mutta se ei voinut olla mikään varjo, sillä sen kulkiessa virran poikki — lähellä sitä paikkaa, missä joki laski järveen — voi kuulla jalkojen polskinan sen kahlatessa veden läpi, ja vesipyörteitä saattoi nähdä sen tyynellä pinnalla. Pelkkä varjo ei olisi voinut saada aikaan sellaista loisketta.
"Sahibit", sanoi Ossaru salaperäisen vakavasti, "se on jompikumpi kahdesta olennosta. Joko se on Brahma jumala tai…"
"Tai mikä?" kysyi Kaspar.
"Vanha kiertolainen."
6. luku.
KESKUSTELU NORSUISTA.
"Vanha kiertolainen", sanoi Kaspar toistaen "shikarin" sanat. "Mitä te sillä tarkoitatte, Ossi?"
"Sitä, mitä te feringhit, sahib, sanotte kulkurinorsuksi."
"Oh, norsu!" toistivat Karl ja Kaspar — molemmat aikalailla huojentuneina kuullessaan tämän luonnollisen selityksen siitä, mikä oli näyttänyt heistä kuin yliluonnolliselta ilmestykseltä.
"Tosiaankin se näytti sellaiselta", jatkoi Kaspar.