"Mutta kuinka voi norsu tulla tähän laaksoon?"
Ossaru ei osannut vastata tähän kysymykseen. Hän oli itse yhtä hämmästynyt tuon suuren nelijalkaisen ilmestymisestä. Sitäpaitsi hän oli vielä hyvin taipuvainen uskomaan sitä joksikin Brahma jumalan kolminaisuuden osaksi, joka oli tällä kerralla ottanut norsun muodon. Senvuoksi hän ei mitenkään koettanut selittää sellaisen eläimen oleskelua laaksossa.
"Mahdollisesti on jokin norsu tullut tänne ylös alemmilta seuduilta", huomautti Karl miettivästi.
"Mutta kuinka se voi päästä laaksoon?" kysyi taas Kaspar.
"Samoin kuin me itsekin", oli Karlin vastaus, "ylös jäätikköä ja kuilun kautta".
"Mutta halkeama, joka estää meitä pääsemästä pois? Sinä unohdat sen, veli. Norsu ei voi sen paremmin päästä sen poikki tänne kuin täältä pakoonkaan, vai kuinka?"
"Ei tosiaankaan", myönsi Karl. "En sanonut, että se olisi voinut kulkea halkeaman poikki."
"Oh, luuletko sinä, että se olisi voinut tulla tänne ylös ennen meitä?"
"Aivan niin. Jos se oli norsu, minkä näimme — ja mikä muu se voisi olla?" jatkoi Karl, joka ei enää taipunut uskomaan heidän yöllisen vieraansa yliluonnollisuuteen — "niin luonnollisesti se on tullut laaksoon ennen meitä. Sinä, Kaspar, olet kulkenut enemmän kuin kumpikaan meistä. Oletko milloinkaan retkilläsi nähnyt norsunjälkien tapaista?"
"En koskaan. Ei ole milloinkaan juolahtanut mieleeni tarkastella sellaisia asioita. Kuka olisi uskonut suuren norsun kiipeävän ylös tänne? Luulisi sellaisten kömpelöiden olentojen olevan aivan kykenemättömiä kapuamaan vuorelle."