Seuraavana aamuna olivat kaikki kolme varhain jalkeilla ja lähtivät ulos majasta päivän heittäessä ensimmäisiä säteitään. Karl ja Kaspar halusivat kiihkeästi saada tarkempia tietoja norsusta, jonka olemassaoloa Ossaru oli vieläkin taipuvainen epäilemään. Lukuunottamatta niitä kolmea tai neljää huutavaa vihellystä, jotka eläin oli päästänyt, oli se tosiaankin tullut ja kadonnut niin hiljaa ja salaperäisesti, että he olisivat melkein voineet luulla koko olentoa vain unennäöksi.
Mutta niin suuri eläin ei voi liikuskella jättämättä joitakin jälkiä olemassaolostaan, ja koska se oli kulkenut joen tai paremminkin pienen järvenlahden yli, johon joki laski, saattaisi sen jälkiä epäilemättä nähdä hiekkarannalla.
Niin pian kuin päivä koitti, lähtivät siis kaikki kolme sille kohdalle, missä olivat nähneet norsun kulkevan veden yli.
Sinne saapuessaan eivät he enää voineet epäillä norsun vierailleen heidän luonaan. Suuria jalanjälkiä — melkein yhtä suuria kuin sangon pohja — oli syvälle painuneina pehmeään hiekkaan, ja katsahtaessaan "salmen" poikki (niinkuin he tavallisesti nimittivät kapeaa lahden suuta) saattoivat he nähdä toisia samanlaisia jälkiä vastakkaisella rannalla, mistä eläin oli kahlannut ylös.
Ossaru ei enää epäillyt, mikä eläin oli tehnyt nuo jäljet. Hän oli metsästänyt norsuja Bengalin viidakoissa ja tunsi kaikki tuon suuren nelijalkaisen omituisuudet. Sellaisia jalanjälkiä, joita hän nyt näki, ei ollut voinut jättää pelkkä mielikuvituksen luoma eläin vaan todellinen norsu.
"Ja kaikkein suurimpaan lajiin kuuluva", vakuutti shikari, joka nyt puhui täysin varmasti, sekä selitti samalla, että hän voisi tuumalleen sanoa sen korkeuden.
"Kuinka voitte sen tehdä?" kysyi Kaspar jonkun verran hämmästyneenä.
"Teen sen hyvin helposti, nuori sahib", vastasi Ossaru, "tarvitaan vain mitta sen jalan koosta. Tällä lailla, sahibit."
Näin sanoen veti shikari taskustaan esille nuoran pätkän sekä valiten yhden selvimmän jalanjäljen sovitteli nuoran tarkoin sen ulkoreunojen mukaan. Siten saatiin norsun jalan ympärysmitta.
"Katsokaa nyt, sahibit", sanoi Ossaru pitäen nuoraa sormiensa välissä — sitä osaa siitä, joka oli sovitettu jalanjäljen ympäri — "kaksi kertaa tämä pituus ulottuu sen hartioihin asti. Sillä lailla Ossaru tietää, että se on suuri norsu."