Nojaten paksuja kämmenjalkaisia takajalkojaan puun ulkonemaan se kohottautui kuin pieni karhu ja alkoi etujaloillaan raaputtaa sitä turvaseinää, jonka valmistamiseen uroslintu oli uhrannut niin paljon aikaa ja vaivaa. Mahdollisesti sen olisi onnistunut tunkeutua pesään, jos se olisi saanut toimia rauhassa, ja luultavasti se olisi sen tehnytkin — muuten se tuskin olisi ryhtynyt siihen yritykseen. Mutta se ei saanut kauan olla yksin. Sisäpuolella olija ei olisi paljon voinut sitä estää, vaikka se ilmeisesti havaitsi vaaran vaanivan ulkopuolella ja vihollisen ahdistavan sen linnoitusta, minkä ilmeisesti huomasi siitä tavasta, jolla sen nokka tuon tuostakin pistäytyi ulos ja vetäytyi takaisin aukosta, sekä myöskin sen vihaisesta sähinästä.
Jokseenkin varmasti olisi saviseinä luhistunut, jos raapiminen olisi saanut jatkua, mutta ennen sitä kuului puunlatvojen välistä äänekästä siipien läimähtelyä ja räpytystä, tohinaa ja pauhinaa. Hetken kuluttua lepattivat koiras-sarvilinnun leveät varjoisat siivet nelijalkaisen ryövärin korvien ympärillä pitkän, lyömämiekan näköisen, reunoihinsa asti asestetun nokan heti paikalla keskeyttäessä tungettelijan aikomukset.
Hämmästynyt pesijäkarhu värisi tämän ensi hyökkäyksen vaikutuksesta, sillä samoin kuin kuka perheenisä tahansa, joka kotiin palatessaan huomaa murtovarkaan tunkeutumassa hänen taloonsa, heittäytyi koiraslintu kokonaan kiihkeän raivon valtaan.
Mutta ryöväri, joka nähtävästi oli tottunut tämäntapaiseen, saavutti pian malttinsa ja asettui vain lujemmin ulkonemalle, sensijaan että olisi poistunut puusta. Asettuen siivekästä hyökkääjää vastaan se valmistui taisteluun.
Se syttyikin heti paikalla kummaltakin puolelta. Lintu iski yhä uudestaan vastustajaansa kiinni lyöden vahvoilla siivillään ja pistellen käyrällä nokallaan. Nelijalkainen taas antoi takaisin sekä hampaillaan että kynsillään joitakin kertoja, nykäisten siivekkään vastustajansa rinnasta suunsa täyteen höyheniä.
17. luku.
FRITZ TULEE VÄLIIN.
On aivan epävarmaa, kuinka taistelu olisi loppunut, jos pesijäkarhu ja sarvilintu olisivat olleet sen ainoat osanottajat. Kaiken todennäköisyyden mukaan olisi kai sentään nelijalkainen voittanut kaksijalkaisen, pesän seinämään olisi syntynyt aukko, naaraslintu olisi kiskaistu sieltä ulos, ehkä tapettu ja syötykin, ja munat sen jälkeen.
Mutta kohtalon kirjaan ei ollut kirjoitettu, että tämän pikku draaman loppu tulisi olemaan sellainen, sillä silloin sattui tapaus, joka muutti taistelun luonteen kokonaan, ja tätä tapausta seurasi sarja muita tapauksia, jotka veivät asiat aivan toiseen loppuun kuin taistelun osanottajat tai katselijat olivat odottaneet.
Ensimmäinen näistä tapauksista ja se, joka tuli uudeksi vaiheeksi taistelun kulussa, oli hyvin hullunkurinen, vieläpä niin suuressa määrin, että se houkutteli puussa istuvat katselijat nauramaan.