Päästessään aivan lähelle yhä huutavaa ja räpyttelevää lintua he saattoivat ymmärtää sen, mikä oli näyttänyt niin käsittämättömältä.
He havaitsivat karhukotkan olevan pulassa. Sen kynnet olivat hautaantuneet ibexin ruumiiseen ja tarttuneet niin lujasti, että sen oli mahdoton vapauttaa itseään, vaikka käyttikin koko voimaansa ja jänteviä jalkojaan sekä niiden apuna joustavien siipiensä voimaa.
Iskiessään ibexiin sen pudotessa, oli lintu upottanut koukkuiset kyntensä syvälle pukin pehmeään vatsaan, mutta koettaessaan vetää niitä taas ulos se oli huomannut epäilemättä suureksi surukseen, että se paksu "poshmi"-peite, joka verhosi ibexin nahkaa, oli takertunut sen säärien ympäri. Mitä enemmän se räpytteli vapautuakseen, ponnistellen sinne tänne, sitä vahvemmaksi ja tiukemmaksi kävi se köysi, jota se punoi kuuluisasta raaka-aineesta, nimittäin Kashmirin huivivillasta.
Epäilemättä oli karhukotka pahassa pinteessä, ja vaikkakin se pian vapautui "poshmi"-kammitsastaan, huomasi se olevansa vielä lujemmin sidottu Ossarun taskusta otetulla vahvalla köydellä.
Toinen karhukotka, joka oli seurannut aivan jäljessä, näytti päättäneen pelastaa toverinsa sen vangitsijoiden käsistä. Päästäen kovia huutoja se lensi ensin yhtä, sitten toista kohti uhaten kutakin heistä vuorostaan pitkillä terävillä kynsillään.
Koska heillä kaikilla oli aseet käsissään, onnistui heidän pitää puoliaan vihaista lintua vastaan, mutta niin hyvin ei luultavasti olisi käynyt Fritzin, joka vuorostaan joutui kotkan raivoisan hyökkäyksen esineeksi ja jolla ei ollut muita aseita kuin hampaansa.
Nämä olisivat tuskin kyenneet puolustamaan sitä linnun kynsiä vastaan, ja Fritz olisi aivan todennäköisesti kadottanut jommankumman silmänsä tai molemmatkin, jollei shikarin jousipyssystä olisi singahtanut nuoli, joka työntyi suoraa päätä suuren linnun rintaan ja pani sen läjähtäen putoamaan maan pinnalle.
Nuoli ei tappanut sitä heti, ja koira olisi turhaan hyökännyt sen kimppuun nähdessään sen putoavan maahan. Mutta huomatessaan vahvan käyrän nokan ja terävien kynsien ojentuvan itseään kohti ymmärsi Fritz helposti olevan parasta pysyä viisaan välimatkan päässä ja jättää shikari lopettamaan karhukotka pitkällä villisianpeitsellään.
30. luku.