Ossarun vastauksesta ei ilmennyt kovinkaan herkkäuskoista toivoa. Hän oli kuitenkin halukas neuvottelemaan tuon suunnitelman koettelemisesta. He saattoivat yrittää sitä suuremmatta haitatta. Tarvitsisi vain punoa vähän enemmän köyttä hampusta, jota heillä oli yllin kyllin, kiinnittää se karhukotkan sääreen ja päästää se vapaaksi. Ei ollut epäilystäkään siitä suunnasta, mihin lintu lähtisi. Se oli jo saanut kyllikseen laaksosta ja yrittäisi varmasti päästä sieltä pois heti, kun saisi siihen mahdollisuuden.
Pintapuolisesti tarkasteltuna näytti suunnitelma oikein hyväksyttävältä, mutta kun sen yksityiskohtia alkoi tarkemmin tutkia, ilmestyi kaksi suurta vaikeutta, niin suurta, että ne melkein tuhosivat sen toivon, jonka he olivat niin äkkiä ja liian helposti omaksuneet.
Ensimmäinen näistä vaikeuksista oli, ettei karhukotka siipiensä suuresta voimasta huolimatta jaksaisi viedä ylös asti köyttä, joka olisi kyllin vahva kantamaan jonkun heistä. Jonkin nuoran se saattaisi helposti kuljettaa kallion huipulle, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä. Tarvittaisiin hyvin vahva köysi miehen kannattamiseen, etenkin kun kiipeejällä silloin olisi kova työ ponnistellessaan ylös kalliota. Köyden pitäisi olla hyvin pitkä, ainakin kolmesataa kyynärää, ja joka kyynärä lisäisi sitä painoa, joka kotkan olisi kannettava ylös.
Ei ole luultavaa, että he aikoivat kiivetä ylös tätä köyttä käsivoimin. Parikymmentä kyynärää tai vähän enemmän olisi kuka tahansa heistä jaksanut kiivetä. Mutta heidän olisi kiskottava ainakin pari sataa kyynärää ylöspäin ennenkuin voisivat asettaa jalkansa kallion reunalle. Ketterinkään merimies, joka on koskaan kiivennyt isonmaston partuuniin, ei olisi päässyt puoliväliin tuosta korkeudesta. He olivat heti alussa aavistaneet tämän vaikeuden, ja Karlin kekseliäisyys oli paikalla ryhtynyt huolehtimaan sen auttamisesta, niinkuin seuraavasta nähdään.
Toinen kysymys, joka heräsi, oli se, voiko köyden saada kiinnitetyksi kalliolle, jos karhukotka olisi kyllin vahva kuljettamaan sen sinne.
Luonnollisestikaan eivät he voisi itse tehdä mitään sen asian hyväksi, ja se seikka jäisi pelkän sattuman varaan. Yksi mahdollisuus oli olemassa, sen kaikki myönsivät. Lintu voisi leijaillessaan pakoon vuoren yli takerruttaa köyden jonkin kallionlohkareen tai jäätyneen lumikokkareen ympäri. Se oli sellainen mahdollisuus, josta pääsisi selville ainoastaan kokeilemalla. Mahdollisesti se saattaisi onnistua.
Ensimmäinen vaikeus, joka koski köyden vahvuutta ja painoa, joutui järkevän keskustelun ja arvioimisen alaiseksi. Oli olemassa tosiasioita, joihin saattoi nojautua, ja joista sopi päätellä arviolta, mutta kyllin läheltä totuutta, jotta niihin uskalsi perustaa suunnitelmansa. He osasivat jokseenkin tarkoin määritellä, kuinka tukeva köyden tulisi olla, jotta joku heistä voisi siinä riippua, ja sellainen olisi kyllin vahva kantamaan heidät täältä ylös. Kotkan voimat saattoi myöskin arvioida jokseenkin tarkoin, ja epäilemättä tekisi lintu parhaansa päästäkseen pois laaksosta. Sen tylyn kohtelun jälkeen, joka jo oli tullut sen osaksi, ei se tarvitsisi mitään muuta kannustinta ryhtyäkseen äärimmäisiin ponnistuksiin.
Heidän keskustellessaan tästä asiasta sen eri puolilta selvisi pian, että tärkein asia olisi köyden punominen. Sen saattaisi valmistaa kyllin hienon, niin ettei se olisi liian raskas karhukotkalle ja kuitenkin kyllin luja kannattaakseen miehen painon, jolloin ensimmäinen vaikeus olisi voitettu. Köysi olisi siis tehtävä mitä huolellisimmin. Sen joka säikeen piti olla mitä parasta hamppua ja joka kuidun punottu täydellisesti yhtä paksuksi ja joka suortuvaa piti käsitellä erittäin täsmällisesti.
Ossaru kykeni tekemään sellaisen köyden. Hän osasi punoa sen yhtä tasaiseksi kuin jokin Manchesterin tehdas. Ei tarvinnut pelätä, että Ossarun tekemässä köydessä olisi arvostelevinkaan silmä huomannut vikaa tai virhettä.
Päätettiin lopullisesti, että köysi oli punottava Ossarun toimiessa johtajana ja toisten ollessa paremminkin vain katselijoina kuin auttajina.