Ensimmäiset kolmekymmentä kyynärää se nousi voimakkaasti ja nopeasti. Katselijoiden toivorikas mieli pukeutui iloisiin huudahduksiin.
Mutta voi! Se toivo oli lyhytaikainen ja loppui melkein samalla hetkellä kuin oli syntynytkin. Köysi, joka oli nyt venynyt täyteen pituuteensa, jännittyi äkkiä ja nykäisi kotkaa muutamia jalkoja takaisin maahan päin. Samalla hetkellä kohosi pölkky vain muutamia tuumia maasta. Lintu lepatteli hetkisen nolostuneena tästä odottamattomasta keskeytyksestä. Saavutettuaan tasapainonsa se koetti jälleen kohota ylöspäin.
Taas pingoittui köysi kohottaen niinkuin äskenkin pölkkyä vain hyvin vähän. Kotkan lento ei tällä kerralla häiriintynyt niin paljon kuin edellisellä, se kun osasi nyt odottaa nykäystä. Siitä huolimatta se painui niin paljon alas, että sen "ankkuri otti pohjaan". Sitten se näytti tulevan siihen uskoon, ettei kyennyt nousemaan pystysuorasti ylöspäin, ja suuntasi kulkunsa vaakasuorasti. Pölkky hyppelehti maassa paikasta toiseen välillä heilahdellen ilmassa, mutta vain muutamia sekunteja kerrallaan.
Vihdoin tulivat katselijat vakuutetuiksi siitä, että karhukotka ei jaksanut nousta kallion huipulle sääressään tuon pölkyn painoinen köysi.
Lyhyesti sanoen, suunnitelma oli osoittautunut virheelliseksi, ja kun ei enää ollut toivoa sen onnistumisesta, loivat seikkailijamme pettyneen silmäyksen toinen toisiinsa, jättäen kotkan vapaasti laahaamaan puuankkuriaan minne tahansa halusi.
38. luku.
UUSIA KOKEITA.
Tuo tavallinen hiljaisuus, joka seuraa pettymystä, vallitsi jonkun aikaa niiden kolmen henkilön kesken, jotka olivat joutuneet katselemaan kotkan epäonnistunutta yritystä. Kaspar näytti vähemmän masentuneelta kuin toiset, mutta miksi niin oli, ei kumpikaan toisesta viitsinyt kysyä.
He eivät olleet kovin kauan vaiti, eikä se suru, joka oli aiheuttanut heidän vaikenemisensa, kestänyt paljoa kauemmin. Molemmat olivat haihtuvia kuin kesäpilvi, joka hetkiseksi pimittää taivaanlaen ja sitten liitää pois jättäen sen yhtä kirkkaaksi ja selkeäksi kuin se oli ennemminkin.
Kasparille saivat toiset olla kiitollisia tästä onnellisesta tunteen muutoksesta. Nuoren metsämiehen mieleen oli juolahtanut eräs ajatus tai paremminkin uusi suunnitelma, jonka hän heti ilmaisi tovereilleen. Täsmällisesti puhuen ei Kasparin suunnitelmaa voinut sanoa uudeksi. Se oli vain täydennys siihen, jonka Karl jo oli heille esittänyt. Samoin kuin aikaisemminkin oli karhukotkan näyteltävä siinä pääosaa.