Hevosen kavion jäljet, eräs katkennut oksa ja muutamat vihriät sassafrasi-puun lehdet osoittivat selvään sen paikan, missä don Rafael oli metsän läpi ratsastanut.
Seurattuaan hänen jälkiänsä hetkisen, luulivat kaikki, ett'ei karkulainen enään voisi olla kaukana. Kapinoitsijat jakautuivat nyt, kuten päätetty oli, kahteen ryhmään, joista toinen seurasi jälkiä, samalla kun toinen teki kierroksen, ja tunki vastakkaiselta taholta viidakkoon.
Tuon viimeksimainitun ryhmän tehdessä kiertävää liikettänsä, kohtasivat he äkkiä ne ratsastajat, jotka olivat lähetetyt Juan Zapotea ja tuota karannutta viestin viejää takaa-ajamaan. Äskentulleet päättivät nyt yhtyä noihin muihin ja noudattaa yhteistä suunnitelmaa. Tässä tarkoituksessa he jakautuivat kolmeen osastoon ja lähestyivät näin sitä kohtaa, jossa otaksuivat don Rafaelin olevan piilossa.
Neljä ryhmää tunki nyt siis yhteistä keskipistettä kohti, ja tämän keskipisteen sydämessä oli tuo iso cedrelapuu, johon don Rafael oli lymynnyt. Tämä oli everstille sangen vaarallinen hetki.
KOLMASKYMMENES YHDEKSÄS LUKU.
Eräs kohtaus.
Samalla kun Pepe toverinensa valmisteliivat tunkeumaan viidakkoon, heräsi don Rafael syvästä unestansa.
Tuskin oli hän ennättänyt muistella tuota vaarallista asemaa, jossa hän oli, ennenkuin läheltä kuuluva lehtien kahina herätti hänen huomiotansa, ja katsottuaan ales hän huomasi kaksi miestä lähestyvän cedrelapuuta, kumpikin kantaen isoa kääryä kädessään.
Kumpaisenkin äskentulleen puku oli sangen sopimatoin niin okaisessa viidakossa kulkemiseen, kuin se, jossa he olivat. Heillä oli ainoastaan paita ja puuvilla-housut, ja vaikka yö oli ollut aivan kosteetoin, näyttivät kysymyksessä olevat vaatteet läpimärjiltä.
Vähintäkään aavistamatta don Rafaelin puussa olemista tahi yhdenkään ihmisen läsnäoloa, liikkuivat nuo molemmat miehet mitä varovaisimmin. Milloin he katsoivat oikealle, milloin vasemmalle, ikäänkuin he olisivat jotakin etsineet tahi peljänneet jonkun vihollisen pensastoissa piilevän.