VIIDESKYMMENES ENSIMMÄINEN LUKU
Takaa-ajo.
Ainoastansa lyhyen hetken säilyttivät Ostutajärven rannat äänettömyytensä. Muutama silmänräpäys tuon valkosen haamun katoamisesta näki don Kornelio Costalin ja Claron nousevan vedenpinnalle ja kiivaasti uivan rannalle. Vähän tämän jälkeen näyttäytyivät kumpikin rannalla, tuskin sata askelta don Korneliosta.
Samassa juoksi kaksi miestä paljastetuin sapelin sekä uhkaavasti huutaen ja meluten pensaista Costalia ja Claroa kohden, jotka viimeksimainitut riensivät pois hevostensa luokse.
Molempain pakenevain toveriensa näkeminen saattoi tuon säikähtyneen don Kornelion järkeensä, ja, asettaen pyssynsä, jonka hän kaikeksi onneksi oli ottanut mukaansa puuhun, vakavasti oksalle, hän tähtäsi yhtä takaa-ajajata ja ampui. Rosvo kaatui suin päin maahan, ja toinen pysähtyi sekä kumartui toveriinsa, katsomaan, oliko tämä kuollut.
Viivytys takaa-ajamisessa, jonka tämä odottamatoin tapaus oli matkaan saattanut, salli intianin ja neekerin ehtiä hevostensa luokse, hypätä satulaan ja nelistää takasin, tekemään vuorostansa päällehyökkäystä.
Ennenkuin tuo elossa oleva rosvo, joka oli tullut vakuutetuksi toverinsa kuolemasta, ennätti sille paikalle, johon hän oli hevosensa jättänyt, voidaksensa helpommin hiipiä intianin kimppuun, oli tämä ratsastanut hänet kumoon ja työntänyt väkipuukkonsa hänen sydämeensä.
Tällä välin oli don Kornelio äkkiä laskeutunut ales puusta ja rientänyt paikalle, huutaen toverejansa nimeltä.
— Ah, herra katteini, huudahti Costal, — teidän näkemisenne minua ilahuttaa. Nähdessäni teidän hevosenne meidän hevostemme luona, pelkäsin jonkun onnettomuuden teitä kohdanneen. Pian, sanoi hän Clarolle, hypäten satulaan, — meidän on jälleen lähteminen järvelle, muutoin voi tapahtui, että Matlacuezc… Herra don Kornelio, tahdotteko tehdä hyvin ja varrota meitä tässä. Meillä on tärkeitä asioita toimitettavana ja meidän täytyy olla kahdenkesken.
Tässä silmänräpäyksessä sattui kuitenkin tapahdus, joka esti Costalin aikomuksen toimeenpanemista. Viisi ratsastajaa ja yksi kantotuoli näkyi äkkiä metsän reunassa. Ne olivat don Mariano, hänen tyttärensä ja palvelijansa.