Oman onnensa valtaamina, eivät kumpikaan vielä tietäneet äsken tapahtuneesta, kauheasta onnettomuudesta. Jumala oli don Marianolle armollinen, lohduttaen hänen sydäntänsä rakkaan tyttärensä menettämisestä, antamalla hänen nähdä toisen tyttärensä sanomatointa onnellisuutta. Hän tiesi Gertrudis'en suuren rakkauden sisareensa, ja, peljäten hänen nykyisessä huonossa terveydentilassa ilmaista hänelle tuon surullisen uutisen, oli hän päättänyt pitää sen tältä salassa, kunnes sopivata tilaisuutta sen ilmoittamiseen ilmestyisi.
* * * * *
Lopulta oli viimeinenkin ratsastaja everstin varusväessä kadonnut lähellä olevaan metsään, jättäen Ostutajärven rannat yhtä tyhjäksi, ikäänkuin siellä ihmisiä ei koskaan olisi liikkunutkaan.
Tämä tyhjyys oli kuitenkin näennäinen. Rannalla, sillä kohdalla, jossa rosvojen takaa-ajaminen oli päättynyt, makasi kaksi ihmisen tapaista maassa. Toinen niistä oli kuollut, ja toinen, vaikka vielä hengissä, oli yhtä liikkumatoin. Ensinmainittu oli Bocardo, joka oli saanut surmansa erään don Rafaelin joukkoon kuuluvan ratsastajan luodista. Hengissä oleva oli Arroyo, jonka, kädet ja jalat sidottuina, oli mahdotoin paikaltansa liikkua. Siinä hän makasi kenenkään säälimättä tahi hänelle auttavaa kättä tarjoamatta, pian joutuvana korppikotkien tahi aavikkosusien uhriksi.