Vaikka katteini halusikin mitä pikemmin päästä tästä pälkähästä, johon oli joutunut, houkutteli tuon vesiputouksen, joka oli Amerikan mahtavimpia, näkeminen häneltä ihmettelemisen sekä ihastuksen huudahduksen, ja muutaman minuutin hän seisoi sitä katsellen noiden ylevien tunteiden valtaamana, joita sellainen näky on omiansa herättämään.
Lopulta tunkiihe muita ajatuksia hänen mieleensä, ja hän aikoi juuri kääntyä ympäri, jatkaaksensa tien etsimistä, kun odottamatoin olento ilmautui hänen silmiinsä, sekä sai hänet pysähtymään paikallensa.
YHDEKSÄS LUKU.
Naurettava kohtaus.
Tuon usvan keskellä, joka nousi vaahtoavasta virrasta, näkyi noiden kahden edellämainittujen sykomori-puiden latvat ainoastansa epäselvästi, mutta niiden rungot ja alimmaiset oksat olivat näkyväisempiä. Yhdellä näistä viimeksimainituista, joka ulottui viistoon veden yli, luuli katteini huomaavansa miehen haahmun, ja tarkemmin tutkittuansa tuli hän vakuutetuksi sen olevan intianin, jota tämän vaskenkarvainen iho todisti. Vieläkin tarkemmin tutkittuansa näki hän toisen sykomorin oksain välissä mustat, ebenpuun karvaiset kasvot. Nämä eivät voineet olla muut kuin neekerin kasvot.
Mitä varten hän itse siellä oli, sen tiesi don Rafael varsin hyvin; mutta mikä oli tuonut intianin ja neekerin tähän kolkkoon paikkaan ja sellaisella ajalla?
Sanaakaan lausumatta piti hän silmällä kumpaisenkin miehen liikkeitä, toivoen saavansa tähän selvitystä. Pian tulivat sekä intiani että neekeri kokonansa näkyviin, hiipiessään hiukan eteenpäin noilla veden yli ulottuvilla oksilla, ja sitten, pitäen niistä käsillään kiinni, laskeutuivat he ales, kunnes heidän jalkansa ulottuivat kuohuun, jossa asennossa he heiluivat edestakaisin, räpäköiden ja vinnistellen mitä kummallisimmalla tavalla kasvojansa.
Henkensä uhallakaan ei katteini olisi voinut käsittää tämän kummallisen menettelyn syytä. Hän luuli jonkun hänelle näkymättömän esineen heidän huomionsa vallanneen, ja hän tuli ehdottomasti luulleeksi neekerin kosivan jotakin veden neitoa, päättäen hänen vilkkaista eleistänsä ja mielittelevistä kasvonliikkeistänsä.
Neekerin suuri suu oli auki korvasta korvaan, paljastaen hänen kaksinkertaisen, valkoisen hammasrivinsä mitä suloisimpaan hymyyn, samalla kun hän taajaan kurotti päätänsä veteen, ikäänkuin hänen silmäyksiensä esine olisi piilossa tuon välkkyvän vaahtovaipan alla.
Intiani menetteli simalla tavoin, mutta vakavamman ja arvollisemman näköisenä.