— Oi, enkeli, jonka kaima hän on, huudahti Gertrudis, — suojele häntä! Neitsyt Maria, lievennä veden raivoa ja pelasta hänet hukkumasta! Pyhä neitsyt, pelasta hänet, niin lupaan uhrata hiukseni hänen hengestänsä!

Tämä oli kallein, mitä tuo nuori kreolinainen tiesi luvata neitsyt Marialle, ja ikäänkuin olisi tämä vastaanottanut hänen lupauksensa, kuului Marianitan ääni tässä silmänräpäyksessä iloisemmalla väreellä.

— Jumalan kiitos, hän lausui; — he voivat vielä pelastua! Tusina lassoja on puurungon ympärillä. Niitä on väki huoneesta heitellyt. Kas, puu ei vieri enään eteenpäin. Nuorat sitä pidättävät. Tuo urhollinen ratsastaja voi helposti nousta sen selkään. Mutta ei! Hän ei tahdo jättää jaloa hevostansa eikä miestä, jota hän pitää käsivarsillaan. Kas, hän ratsastaen kiertää puuta. Hänen rohkea juoksiamensa syöksee veden läpi, ponnistellen kaikin voiminsa. Taasen vastustaa hän tulvaa… eteenpäin… eteenpäin… Ah, kuuletko noita riemuhuutoja. Hän on muurilla! Hän on pelastettu!

Kaikuva hurraa-huuto, joka nousi alahalta ja yhtyi samanlaiseen kartanon katolta tulevaan huutoon, vahvisti Marianitan puheen todeksi. Molemmatkin sisarukset heittäytyivät toisensa syliin.

— Ah, Gertrudis, lausui Marianita hetken kuluttua; — sinä olet luvannut hiuksesi neitsyt Marialle! Kauniit hiuksesi, jotka ovat kuningaskunnan arvoiset!

— Niin, vastasi Gertrudis, — ja vaikka ne olisivat koko maailmankin arvoiset, olisin ne sittenkin antanut jalon don Rafaelin hengestä. Ah, niin, ja hän saa omin käsin leikata ne päästäni.

NELJÄSTOISTA LUKU.

Vuodekatos jaguareista.

Nyt on aika palata tuohon ylioppilas don Kornelio Lantejas-parkaan, jonka jätimme nukkumaan makuuverkkoon kahden ison tamarindipuun väliin.

Äkkiä heräsi hän sikeästä unestaan tuntemastansa vilusta, joka häntä karmi, ja avattuaan silmänsä hän huomasi riippuvansa äärettömällä järvellä, jonka keltaset laineet vierivät makuuverkon alla, ei syrjäkämmentäkään hänen ruumiistansa. Tästä odottamattomasta näystä pääsi häneltä kauhistuksen huudahdus, johon heti vastasi äreä, mörisevä ääni, joka kuului tulevan hänen päänsä päältä, tamarindipuiden latvasta.