Sen sijaan että olisi nauranut tuon nuoren ylioppilaan herkkäuskoisuudelle, pudisteli rakuuna tyytymättömän näköisenä päätänsä.
— Niin, lausui hän ikäänkuin itseksensä, — sillä tavalla pappimme sotivat parjauksen ja viekkauden aseilla sekä panevat hurjan taikauskon avulla kreolien päät pyörälle! Vai niin, sennor Lantejas, hän jatkoi, kääntyen ylioppilaasen — te ette tahdo liittyä kapinoitsijoihin pelosta, että saisitte nuo pirulliset koristukset, joilla piispa on uhannut?
— Taivas minua semmoisista varjelkoon! — Onhan se uskonkappale. Ja kukapa sen paremmin tietäisi kuin tuo kunnianarvoinen Oajacan piispa? Sitäpaitsi, jatkoi hän, nähdessään matkatoverinsa vihasta säihkyvän silmäyksen, — minä olen rauhallista mielenlaatua ja aijon mennä hengelliseen säätyyn. Kumpaiseenko puolueesen tullenkin liittymään, koetan ainoastansa rukouksillani hankkia sille voittoa. Kirkko kammoaa verta.
Ylioppilaan lausuessa näitä sanoja loi rakuuna häneen syrjäsilmäyksen, joka näytti ilmaisevan, että oli yhdentekevä, kumpaiseenko puolueesen hän tulisi liittymään, koska ei kumpaisellakaan olisi suurta hyötyä näin surkeasta sankarista.
— Papiksi vihkimistäkö varten olette tulleet Oajacaan?
— En, vastasi Lantejas, — minulla on tänne tykönänsä toisenlaista asiaa. Olen tullut tänne isäni käskystä, jonka veli on tuon ison San Salvator-nimisen maatilan omistaja. Minun tulee muistuttaa setääni, että hän on leski, rikas sekä lapsetoin, ja että hänellä on puoli tusinaa veljenpoikia autettavana. Sellaista asiaa minulla on San Salvadoriin. Mitäpä sille voin? Arvoisa isäni rakastaa liiaksikin tämän elämän hyvyyksiä, ja minun on täytynyt tehdä noin tuhannen kilometrin matka, tiedustelemaan sukulaisemme mielialaa meitä kohtaan.
— Ja samalla ottamaan selkoa hänen omaisuutensa arvosta?
— Oh, mitä siihen tulee, tiedämme täydellisesti, minkä arvoinen se on, vaikk'ei yksikään meistä ole siellä ollut.
Tämän vastauksen jälkeen, joka tuotti enemmän kunniata hänen päällensä kuin sydämellensä, hän jatkoi:
— Noh, niin, voinpa huoleti sanoa, ettei veljenpoika koskaan ole tullut setänsä luokse niin nälkäisenä, kuin minä olen tekevä. Tuon kaikkien majojen ja kylien, joiden ohi olen kulkenut, selittämättömän tyhjyyden ja sen tarkkuuden vuoksi, jolla omistajat ovat vieneet mukanansa pienimmän kananpoikaisenkin, ei ole koko maassa ainoata suttakaan, joka olisi minua nälkäisempi.