Katteini hymyili, koettaen näyttää sotaiselta. Hän mietti kuitenkin mielessänsä, että hän paljoa mieluummin olisi luopunut tästä hänelle osoitetusta kunniasta. Mutta noudattaen tapaansa ja muistaen sananpartta: "näytä tyytyväiseltä pulassa," oli hän olevinaan sangen ihastunut hänelle osoitetusta suosiosta.
Costalin ilmanennustus näkyi tulevan toteutumaan. Koko päivän, jona he varustelivat öiseen retkeen, oli taivas peittynyt paksuun pilveen, ja illan tullessa laski aurinko sakeaan sumuun.
KAHDESKYMMENES TOINEN LUKU.
Onnetoin laukaus.
Heti pimeän tultua astui retkikunta venheisin. Näitä oli kaksi kalastajapyynti-venhettä ja pieni kanoti, joihin yhteensä mahtui viisikymmentä miestä.
Huolellisesti tuppoihin käärityillä airoilla he soutivat rannasta ja onnistuivat pimeän yön peitossa tulla huomaamatta linnan ohitse.
Katteini Lantejan johtamassa venheessä oli, paitsi häntä itseänsä, Costal ja kaksi soutajaa. Ollen laivaston pienin pursi, kulki se edeltäpäin vakoilemaan.
Costal istui perämiehenä, ja tätä tehdessänsä osoitti hän katteinillensa, mitä tämä vavisten itsekin oli huomannut, kolmea tahi neljää suurta haj-kalaa, jotka kanotia seurasivat.
— Katsokaas noita, sanoi intiani; — voisipa milt'ei luulla noiden merisusien vaiston niille sanovan…
— Mitä? kysyi Lantejas suurella äänellä.