Tänä päivänä aikoi piiritysjoukko tehdä viidennentoista rynnäkkönsä kaupunkia vastaan, ja eversti Tres-Villas oli pukeumaisillansa juhlapukuun, ottaaksensa osaa siihen sotaneuvostoon, jonka tuli päällehyökkäys-suunnitelmasta neuvotella.
Kuultuaan huoneenlämmittäjänsä mainitsevan "sanansaattajaa", kävivät everstin kasvot äkkiä kalpeiksi.
— Hyvä on, hän jupisi, muutaman silmänräpäyksen epäiltyänsä, mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä. — Minä tunnen sanansaattajan; te voitte antaa hänen olla omin päinsä. Minä vastaan hänestä. Päästäkää hänet heti sisään.
Huoneenlämmittäjä meni ulos teltasta ja ilmoitti everstin vastauksen, jonka kuultuaan rakunat ratsastivat tiehensä, jättäen paimenen esteettä toimittamaan everstille asiaansa.
On tarpeellista tässä kertoa don Rafaelin kohtalot siitä ajasta, jolloin hän nelisti pois Del Valle-nimisestä maakartanosta, siihen hetkeen asti, jolloin hänet jälleen tapaamme hallituksen joukkojen Huajapamin ulkopuolella olevassa leirissä. Kun ensimäinen katkera suru isänsä murhasta sekä tuo ankara taistelu lemmen ja velvollisuuden välillä oli ohi ja hänen mielensä hiukan tyyntynyt, näki hän ainoastaan yhden tien edessänsä: Oajacaan heti menemisen ja pyytämisen tämän maakunnan kuvernöriltä sotamiehiä, joiden avulla hän voisi palata murhaajaa rankaisemaan. Onnettomuudeksi ei kuvernöri voinut luopua ainoastakaan sotamiehestä. Maakunta oli jo sellaisessa kapinan kiihkossa, että kaikki saatuvilla olevat sotilaat tarvittiin pitämään maakunnan pääkaupunkia hillissä.
Kuvernöriltä sai hän kuitenkin sen tiedon, että muuan espanjalainen upseri, don Antonio Caldelas, pestaili hallitukselle sotilaita Oajacan läheisyydessä. Kostonhimoisena riensi don Rafael liittymään Caldelas'een, joka heti suostui jättämään pienen joukkonsa rakunakatteinin huostaan Valdezin takaa-ajamiseksi.
Molemmatkin marssivat tuota entistä paimenta vastaan ja tapasivatkin hänet toverinensa Chacahuan lähellä, jossa nämä olivat tehneet linnoituksen. Ottelu syntyi, jolloin Valdez karkoitettiin linnoituksestaan, mutta hänen onnistui muutamine toverinensa päästä pakoon.
Neljätoista päivää kului turhassa etsimisessä: sissipäällikön onnistui yhä välttää leppymättömän takaa-ajajansa kostoa. Tämän ajan kuluttua houkuteltiin kapinoitsijat uuteen otteluun hallituksen sotilaiden kanssa, mutta tälläkin kertaa joutuivat he häviölle. Kun Valdezin hajoitetut toverit illalla kokoontuivat sovitulle yhtymäpaikalle, he huomasivat päällikkönsä olevan poissa.
He eivät tätä enään nähneet milloinkaan elävänä. Hänen kuollut ruumiinsa löydettiin kappaleen matkaa ottelupaikasta; mutta se oli päätöinnä, ja tuo puuttuva ruumiinosa löydettiin sittemmin naulattuna Del Valle-nimisen maakartanon portin harjalla, hänen ja surmaajansa nimet allekirjoitettuina.
Valdez oli miestensä häviölle jouduttua paennut taistelukentältä; vaan ennenkuin oli ehtinyt pitkälle, kuuli hän takanansa erään hevosen käheän nyyhkimisen. Se oli don Rafaelin juoksijain.