— Näette kapteeni-hyvä, etten, kun oikein puhutaan, ollutkaan teidän vankinne. Ha, ha, ha!
— Mutta, sennorita, mikä saattoi teidät pakenemaan, vaikka teillä oli tämä kirjekin?
— Oh, sepä juuri minun pakenemiseni vaikuttikin.
— Tuo kirjekö, sennorita? Selittäkää, minä pyydän.
— Voinko luottaa teidän älykkäisyyteenne?
— Minä vakuutan…
— No, siis tietäkää, etten ollut varma, olitteko te amerikalaisia. Kaikesta päättäen, mitä näin, olisitte yhtä hyvin voineet olla joku minun kansalaisistani kokoonpantu sissijoukko. Miten olisi minun käynyt, jos tämä ja jotkut muut paperit, joita minulla on mukanani, olisivat joutuneet Canalen käsiin? Te näette kapteeni, että me pelkäämme enemmän ystäviämme kuin vihollisiamme.
Nyt käsitin täydellisesti hänen pakenemisensa syyt.
— Te puhutte varsin hyvästi espanjan kieltä, kapteeni, jatkoi hän; jos te olisitte äidinkielellänne käskenyt minua pysähtymään, olisin tehnyt sen heti ja kentiesi pelastanut lemmikkini. Ah!… Lola-parka!
Tätä sanoessaan joutui hän taas tunteensa valtaan ja laskien maahan polvillensa, kietoi hän käsivartensa tuon jo kangistuneen ja kylmän mustangin kaulaan. Hänen kasvonsa peittyivät tämän pitkään, sakeaan harjaan, ja minä näin kyynelten kuin kastehelmien kimaltelevan sen välkkyvissä jouhissa.