Ijurra oli saapunut paikalle.
Näin pitkän, tummaverisen miehen, joka oli puettu meksikolaisen tilanomistajan tavalliseen pukuun: mustaan nuttuun, sinisiin housuihin, vyöllä punainen vyö ja päässä matala, leveäreunainen hattu. Hän näytti olevan noin kolmikymmenvuotias; hänellä oli poskiparta sekä viikset, ja oli hän jokseenkin kaunis mies. Minun tarkkaavaisuuteni esineenä ei kuitenkaan tässä silmänräpäyksessä ollut hänen ikänsä eikä ulkonäkönsä. Minä pidin vain silmällä hänen ryhtiänsä ja eleitänsä. Hän seisoi orpanansa edessä tahi oikeammin yläpuolella, sillä tämä näytti olevan hänen edessänsä pelkäävässä asennossa. Pitäen paperia kourassaan näin hänen puhuessaan osoittavan siihen. Hänen kasvonsa olivat julman näköiset ja tältäkin matkalta voin hänen äänestänsä kuulla, että hän puhui vihaisesti.
Miksi tuo nainen häntä pelkäsi? Miksi hän suvaitsi tuota raakaa nuhtelemista? Orpanalla oli varmaankin suuri valta tyttöön, koska hän voi pakottaa tämän näin nöyränä kuuntelemaan hänen moitteitansa.
Nämä olivat minun mietteitäni. Ajattelin ratsastaa takasin. Mahdollisesti olisinkin tehnyt sen, jos tuota kohtausta olisi kestänyt kauemmin; mutta äkkiä näin hänen lähtevän nopein askelin haciendaan päin.
Pyöräytin hevoseni ympäri, syöksyin metsän siimekseen ja pääsin pian kylään vievälle tielle. Ajatukset kiintyneinä tuohon äsken tapahtuneeseen kohtaukseen, ratsastin katsomattani ympärilleni ja annoin hevoseni hakea tien.
Uneksimiseni keskeytti vahtimiehen huuto, joka muistutti minun tulleeni kylätielle.
III.
Muonan hankinta.
Herätessäni seuraavana aamuna tuntui minusta ikäänkuin koko eilispäivän seikkailu olisi ollut pelkkää unta vain. Kuitenkin muistutti minulle eräs vastakkaisella seinällä riippuva esine tapahtuman todellisuudesta: se oli satulani, jonka pistoolin huotran päällä oli vyyhdellä valkoisista hevosenkarvoista punottu lasso.
Päästyäni oikein hereille muistelin seikkailun alusta loppuun. Koetin tyynesti sitä ajatella. Koetin karkoittaa sen mielestäni ja vakavasti palata velvollisuuksiini. Turha yritys! Kuta enemmän asiaa ajattelin, sitä syvemmin pääsin ymmärtämään millä voimakkaalla tunteella sen päähenkilöä ajattelin. Tunteella — sano ennemmin kiihkolla, joka yhdessä ainoassa tunnissa oli vallannut koko minun sydämeni.