— Miksi väärä kainous sitoisi kieleni! Lupasinhan olla avosydäminen.
Minäkin tulin tänne tunnustukselle. Kuule! Kolme seikkaa, olen sanonut.
Katsokaa ympärillenne… pohjoiseen, etelään, itään, länteen… maa,
jonka näette, on minun, olkoon se teidän, jos tahdotte.
— Isolina!
— Tämänkin minä voin antaa, hän sanoi, pistäen esille pienen kätösensä, jota minä puristin kuumeentapaisella maltittomuudella.
— Lisää! Lisää! Kolmas?
— Kolmatta en tarkemmin mietittyäni voikaan antaa teille, sillä se on jo teidän.
— Ja se on…?
— Sydämeni.
XVI.
Erilaiset kohtaukset.
Me erosimme mäen kukkulalla. Olisi ollut varomatonta näyttää että olimme olleet yhdessä, ja siksi menimme eri haaroille, Isolina ensiksi.