ettekä kaipaa elämää, jota nyt niin kovin surette;
nec sibi enim quisquam tum se vitamque requirit,
nec desiderium nostri nos afficit ullum.[30]
Kuolema on vähemmin pelättävä kuin ei mitään, jos olisi jotakin vähempää kuin ei mitään.
Multo ... mortem minus ad nos esse putandum,
si minus esse potest quam quod nihil esse videmus.[31]
Se ei koske teitä kuolleena eikä elävänä: elävänä ei, koska olette olemassa, kuolleena ei, koska ette enää ole olemassa. Sitäpaitsi ei kukaan kuole ennen aikaansa: se aika, jonka jätätte jälkeenne, ei ollut teidän omaanne enempää kuin se, joka on kulunut ennen syntymäänne, eikä teitä koske sen enempää.
Respice enim quam nil ad nos anteacta vetustas
Temporis aeterni fuerit.[32]
Missä elämänne loppuneekin, siinä se on kaikki. Elämän hyödyllisyys ei ole sen pituudessa, vaan sen käyttämisessä; monikin on elänyt kauan, joka on elänyt vähän aikaa. Pitäkää se mielessänne vielä eläessänne: teidän tahdostanne, ei vuosien lukumäärästä, riippuu, oletteko kylliksi eläneet. Ettekö luulleet koskaan saapuvanne sinne, minne lakkaamatta olitte kulkemassa? Kuitenkaan ei ole sitä tietä, joka ei kerran loppuisi. Ja jos seura voi teitä lohduttaa, niin eikö maailma mene samaa menoa kuin tekin?
Omnia te, vita perfuncta, sequentur.[33]
Eikö kaikki ole mukana samassa liikkeessä, jossa tekin? Onko mitään, mikä ei vanhenisi samalla kuin tekin? Tuhannet ihmiset, eläimet ja muut luontokappaleet kuolevat samalla hetkellä kuin tekin.
Nam nox nulla diem, neque noctem auvora secuta est,
qui non audierit mixtos vagitibus aegris
ploratus, mortis comites et funeris atri.[34]