[239] Ne, jotka tahtovat tietää, mitä mieltä itse olemme mistäkin asiasta, menettelevät siinä liian uteliaasti... Tämä Sokrateen alkuunpanema, Arkhesilaan jatkama, Karneadeen vakaannuttama filosofien menettelytapa, että he väittelevät kaikkea vastaan, mutta eivät mitään selvästi ratkaise, on meidänkin aikanamme yhä voimassa... Me olemme niitä, jotka väittävät, että kaikkeen toteen liittyy jotakin väärää, joka on siihen määrään tuon toden näköistä, ettei niissä ole mitään merkkiä, jonka nojalla voisi päästä varmaan päätökseen ja käsitykseen. Cic., De nat. deor. I, 5.
[240] Hämärä.
[241] Hän on, kielensä epäselvyyden vuoksi, kuuluisa varsinkin turhamaisten ihmisten keskuudessa; sillä typerät ihailevat ja rakastavat enemmän kaikkea, minkä he huomaavat piilevän mutkikasten sanojen alla. Lucr. I, 640.
[242] Minua eivät miellytä tieteet, jotka eivät mitenkään ole edistäneet opettajiensa hyveellisyyttä. Sallust., Bell. Jug. 85.
[243] Kuolevaisten ajatukset ovat arkoja ja meidän aatteemme ja aikeemme epävarmoja. Viis. Kirj. IX, 14.
[244] On parempi oppia tyhjänpäiväistä kuin ei mitään. Sen., Epist. 88.
[245] Neron määrä se itsekussakin luo moiset kuvitelmat, eikä tietojen voima. M. Senec, Suasor. 4.
[246] He näyttävät pikemmin tahtoneen harjoittaa älyään vaikealla tutkittavalla kuin puhuneen vakaumuksesta.
[247] Jupiter kaikkivaltias, maailman, kuningasten ja jumalten isä ja äiti. Pyh. August., De civit. Dei VII, 9 ja 11.
[248] Yhteistä valoa, maailman silmää; ja jos Jumalalla on päässään silmät, niin auringon säteet ovat hänen säihkyvät silmänsä, jotka antavat hengen kaikille, ylläpitävät ja varjelevat meitä ja katselevat ihmisten tekoja tässä maailmassa; tuota kaunista, suurta aurinkoa, joka luo meille vuodenajat, astuessaan 12 asuntoonsa tahi niistä ulos, joka täyttää maailman tunnetuilla avuillaan ja yhdellä katseellaan hajoittaa pilvet, maailman henki ja sielu, hehkuva ja loimuava, joka päivän ajassa kiertää koko taivaan, rajattoman suurena, pyöreänä, vaeltavana ja vakavana, pitäen allaan koko maailmaa rajapyykkinään, levollisena lepäämättä, joutilaana ja vailla pysyväistä olinpaikkaa, luonnon vanhimpana poikana ja päivän isänä.