[249] Olen aina katsonut ja sanon vastakin, että taivahisten jumalten suku on olemassa, mutta en usko heidän välittävän siitä, mitä ihmisten suku tekee.
[250] Jotka seikat ovat niin kaukana jumaluudesta ja arvottomat nähtäviksi jumalien joukossa. Lucr. V. 123.
[251] Tunnetaan heidän muotonsa, ikänsä, pukunsa, koristeensa; heidän sukunsa, avioliittonsa, sukulaisuussuhteensa, kaikki on mukailtu samanlaisiksi kuin heikoilla ihmisillä; sillä heihin vaikuttavat myöskin mielen myrskyt; otaksummehan jumalilla olevan himoja, tauteja, vihanpuuskia. Cic., De nat. deor. II, 28.
[252] Mitä hyödyttää meidän tapojemme päästäminen temppeleihin?... Oi matalat ja kaikkea taivaallista vailla olevat sielut! Pers., Sat. II, 62 ja 61.
[253] He ovat yksinäisten polkujen takaisissa piiloissa ja yltympäri myrttimetsän peitossa; huolet eivät heitä edes kuolemassakaan jätä. Verg., Aen. VI, 443.
[254] Hän oli Hektor silloin, kun hän taisteli sodassa, mutta tuo, jota Akilleen hevonen laahasi, ei ollut Hektor. Ovid., Trist. III, 2, 27.
[255] Mikä muuttuu, se hajoaa ja lakkaa siis olemasta; sillä sen osat siirtyvät paikoiltaan ja muuttavat järjestystään. Lucr. III, 756.
[256] Ja jos aika kokoaisi ruumiimme ainekset kuolemamme jälkeen ja panisi ne jälleen nykyiseen kuntoonsa, ja jos meille toistamiseen annettaisiin elämän valo, niin ei kuitenkaan tuokaan seikka mitenkään koskisi meitä, kun elämämme kulku kerran olisi katkaistu. Lucr. III, 859.
[257] Samoin kuin silmä juuriltaan revittynä ja ruumiista erillään ei voi itse eroittaa mitään esinettä. Lucr. III. 562.
[258] Sillä väliin on asetettuna elämän loppu, ja kaikki liikkeet häipyvät hajalleen kaikista aisteista. Lucr. III, 872.