[269] Ja että maata, aurinkoa, kuuta, merta ja kaikkea muuta olevaista ei ole vain yksi, vaan pikemmin lukemattomia. Lucr. II, 1085.
[270] Koska yleensä ei mikään ole yksinäistä, eikä synny eikä kasva ainoana laatuaan. Lucr. II, 1077.
[271] Senvuoksi täytyy yhä uudelleen tunnustaa muualla olevan toisia sellaisia aineen ryhmittymiä, jollainen on tämä, jota eetteri pitää avarassa sylissään. Lucr. II, 1064.
[272] Pankoon ilmojen isä huomenna taivaalle synkät pilvet tahi kirkkaan auringon, ei hän kuitenkaan ole tekevä turhaksi kaikkea, mikä on takanamme, eikä muuta tahi tee tekemättömäksi sitä, minkä kiitävä hetki kerran mukanaan toi. Hor., Od. III, 29, 43.
[273] On hämmästyttävää, kuinka pitkälle menee ihmissydämen kataluus, kun vain jokin vähäinenkin menestys sitä rohkaisee. Plin., Nat. Hist. II, 23.
[274] Jumalat huolehtivat siitä, mikä on suurta; vähäpätöisistä he eivät välitä. Cic., De nat. deor. II, 66.
[275] Eiväthän kuningaskunnissakaan kuninkaat puutu kaikkiin pikkuseikkoihin. Cic., De nat. deor. III, 35.
[276] Jumala on niin suuri mestari siinä, mikä on suurta, ettei hän ole pienempi siinä, mikä on pientä. Pyh. August., De civ. Dei XI, 22.
[277] Mikä on autuas ja iankaikkinen, sillä ei voi olla mitään vaivaa, eikä se tuota sitä toiselle. Cic., De nat. deor. I, 17.
[278] He pelkäävät omia mielikuvitelmiaan. Lucan. I, 486.