[279] Ikäänkuin mitään onnettomampaa olisi kuin ihminen, joka on omien houreittensa orja.
[280] Jonka yksin on sallittu tuntea jumalat ja taivaan vallat, tahi olla niistä tietämätön. Lucan. I, 452.
[281] Ei, vaikka pakahtuisit, sanoi hän. Hor., Sat. II, 3, 19.
[282] Toden totta, he eivät ajattele Jumalaa, jota he eivät voi ajatuksellaan käsittää, vaan itseään hänen sijastaan, eivätkä vertaa häntä, vaan itseään, eivät häneen, vaan itseensä. Pyh. August., De civ. Dei, XII, 15.
[283] Sellainen opittu tapa ja ennakkokäsitys on meidän järjellämme, että ihmiselle, hänen ajatellessaan Jumalaa, tulee mieleen ihmisen muoto. Cic., De nat. deor. I, 27.
[284] Niin mairitteleva parittajatar ja niin itseään tarjoileva on itse luonto. Cic., De nat. deor. I, 27.
[285] Herkuleen käden lannistamat Maaemon lapset, joiden taholta välähtävä vaara järisytti vanhan Saturnuksen asuinsijoja. Hor., Od. II, 12, 6.
[286] Neptunus panee vapisemaan muurit ja suurella kolmikärjellään järkyttämänsä perustukset ja sortaa koko kaupungin sijoiltaan; täällä Juno ankaran tuimana on ottanut haltuunsa Skaialaisen portin. Verg., Aen. II, 610.
[287] Siihen määrään sekoittaa väärä uskonnollisuus jumalat mitättömimpiinkin asioihin. Tit. Liv. XXVII, 23.
[288] Tässä olivat hänen (Junon) aseensa, tässä hänen vaununsa. Verg., Aen. I, 16.