[309] Minkä näköinen sielu on, tahi missä se asuu, sitä ei pidä edes kysyäkään. Cic., Tusc, I, 28.
[310] Ei voi sanoa mitään niin järjetöntä, ettei joku filosofeista sitä sanoisi. Cic., De divin. II, 58.
[311] Phoibos ei koskaan poikkea radaltaan keskellä taivasta; säteillään hän kuitenkin valaisee kaikki. Claudian., De Sexto consul. Honorii, 411.
[312] Muu osa sielua, levinneenä kautta koko ruumiin, tottelee ja liikkuu järjen käskystä ja sen antaman sysäyksen johdosta. Lucr., III, 144.
[313] Jumala näet, sanovat he, täyttää kaikki maat, meren ulapat ja korkean taivaan; siitä saavat pienet ja suuret elukat, ihmiset, koko petoeläinten suku kukin syntyessään hennon henkensä; siihen tietysti sitten kaikki siirtyy takaisin ja jälleen vapautuneena palautuu; eikä kuolemalla ole mitään sijaa. Verg., Georg., IV, 221.
[314] Isäsi kunto on sinuun vuodatettu.
[315] Urheat syntyvät urheista ja hyvistä. Hor., Od. IV, 4, 29.
[316] Ja vihdoin, miksi hurja raatelevaisuus on eroittamaton leijonain synkästä rodusta, ja ketut perivät isiltään viekkauden, kauriit arkuuden, ja niiden isille omituinen pelko tekee niiden jäsenet levottomiksi, ... jollei siksi, että omasta siemenestä ja rodusta kasvaa määrätty henkinen luonto rinnan koko ruumiin kanssa. Lucr. III, 741.
[317] Jos sielu hiipii ruumiiseen syntyessämme, niin miksi ei muistomme ulotu yli ennen kuluneen ikämme, eikä meillä ole mitään jälkiä teoistamme. Lucr. III, 671.
[318] Sillä, jos sielun kyky on niin suuresti muuttunut, että se on menettänyt kaiken menneitten tapahtumain muiston, niin se luullakseni ei enää ole kaukana kuolemasta. Lucr. III, 674.