[319] Tunnemme sielun syntyvän yhdessä ruumiin kanssa, kasvavan yhdessä ja vanhenevan yhdessä. Lucr. III, 446.
[320] Näemme sielun parantuvan samoin kuin sairaan ruumiin, ja huomaamme lääkkeen voivan siihen tehota. Lucr. III, 509.
[321] Sielun täytyy luonnoltaan olla samaa laatua, mitä ruumiskin on, koskapa siihen pystyvät iskullaan samat nuolet kuin ruumiiseenkin. Lucr. III, 176.
[322] Tuo sama myrkky saattaa sekasortoon ja lyö hajalle sielun voimat. Lucr. III, 498.
[323] Leviten kautta jäsenten panee tauoin voima sielun sekaisin, kuten tuulten vinhat voimat saavat laineet suolaisella meren ulapalla vaahtopäinä kuohahtelemaan. Lucr. III, 491.
[324] Ruumiin taudeissa sielu usein harhailee eksyksissä, siliä se on järjetönnä ja hourailee, ja joskus raskas horrostila vaivuttaa sen sikeään ja ikuiseen uneen, jossa sen silmät raukeavat ja pää vaipuu alas. Lucr. III, 464.
[325] Sillä onhan mieletöntä yhdistää se, mikä on kuolevaista, siihen, mikä on iäistä, ja luulla niiden välillä voivan olla yhteistunnetta ja - toimintaa. Sillä voiko katsoa olevan mitään erilaisempaa, yhteen sopimattomampaa ja ristiriitaisempaa kuin se, mikä on kuolevaista yhtyneenä kuolemattomaan ja ainaiseen, kestämässä yhdessä ankaria myrskynpuuskia. Lucr. III, 801.
[326] Yhdessä sen kanssa se iästä väsyneenä raukeaa. Lucr. III, 459.
[327] Hän arvelee sielun kutistuvan kokoon ja ikäänkuin luhistuvan ja sortuvan. Cic., De divin. II, 58.
[328] Aivan samoin kuin jos, sairaan jalan tuntiessa kipua, pää sillä välin ehkä on kivuttomana. Lucr. III, III.