[369] Ja Epikuros arvelee, että aistillisessa hekumassa, jos luonto sitä vaatii, ei ole katsottava sukupuolta, eikä syntyperää, eikä säätyä, vaan muotoa, ikää ja näköä. Cic., Tusc. V, 33.
[370] He (stoalaiset) eivät pidä viattomia rakkaussuhteitakaan viisaalle sopimattomina. Cic., De fin. III, 20.
[371] Katsokaamme mihin ikään asti nuorukaisia sopii rakastaa. Sen., Epist. 123.
[372] Oi Scavinus, sinä, joka olit Aufidian mies, olet nyt hänen rakastajansa; entinen kilpakosijasi on nyt hänen miehenään. Miksi sinua miellyttää toisen omana vaimo, jota omanasi et rakastanut? Oletko kykenemätön, jollei sinun tarvitse pelätä? Mart., III, 70.
[373] Ei kukaan koko kaupungissa halunnut ilmaiseksi koskea vaimoosi, oi Caecilianus, kun siihen oli tilaisuus; mutta nyt, kun olet pannut hänelle vartijat, on tulevien rakastajain joukko ääretön. Olet kekseliäs mies. Mart. I, 74.
[374] Joita myöten varmuuden tasoitettu tie lyhyimpänä kulkee ihmissydämeen ja järjen temppeleihin. Lucr. V, 103.
[375] Olet huomaava, että totuuden tuntemisen ensimmäisinä ovat luoneet aistit, ja ettei voida todistaa aistien olevan väärässä. Mitä nyt sitten on pidettävä luotettavampana kuin aisteja? Lucr. IV, 479, 483.
[376] Vai voivatko korvat oikaista silmien tekemää havaintoa, tahi tuntoaisti korvien tekemää, tahi voiko maku todistaa tämän tuntoaistin erehtyneen, tahi voivatko sen tehdä sieraimet tahi silmät? Lucr. IV, 487.
[377] Kullekin erikseen on annettu kykynsä, kullakin on oma voimansa. Lucr. IV, 491.
[378] Olkoonpa esine mikä hyvänsä, niin sitä ei pidetä lainkaan suurempana kuin minkä kokoiselta se silmiimme näyttää. Lucr. V, 577.