[29] Etkö tiedä, että tosikuolemassa ei tule olemaan mitään toista sinua, joka eläen voisi surra sitä, että sinut on riistetty itseltäsi, ja seisten surra kaatunutta? Lucr. III, 898.
[30] Silloin näet ei kukaan kaipaa itseään eikä elämätään, eikä mikään itsemme ikävöiminen meitä liikuta. Lucr. UI, 932, 935.
[31] Kuoleman on katsottava koskevan meitä vähemmin kuin ei mikään, jos voi olla jotakin vähempää. Lucr. III, 939.
[32] Huomaappa, että ikuinen meidän edellämme käynyt vanha aika ei ole ensinkään koskenut meitä. Lucr. III, 985.
[33] Kaikki seuraa sinua, elettyään elämänsä. Lucr. III, 981.
[34] Sillä päivää ei ole seurannut yö, eikä yötä aamu, joka ei olisi kuullut lasten haikeiden valitusten keskellä itkua, joka säestää kuolemaa ja synkkiä hautajaisia. Lucr. V, 579.
[35] Tottumus on kaikessa tehoisin opettaja.
[36] Paikallisten lakien noudattaminen on jaloa.
[37] Mityleneläinen kitaransoittaja.
[38] Voi, poden omien aseitteni tekemiä haavoja. Ovid., Epist.