[19] Kuolevaiset elävät keskenään vuorotellen ja antavat kuin juoksijat toisilleen elämän soihdun. Lucr. II, 75, 78.
[20] Ensimmäinen hetki, joka antoi elämän, on sitä jo vähentänyt. Senec., Herc. fur., III, 874.
[21] Syntyessämme jo alamme kuolla, ja loppuamme ei voi eroittaa alustamme. Manilius, Astron., IV, 16.
[22] Mikset väisty pois kylläisenä elämän vieraana? Lucr. III, 951.
[23] Miksi koetat lisätä sellaista, minkä taas onnettomasti menetät, ja mikä kaikki häviää tuottamatta sinulle mitään iloa? Lucr. III, 954.
[24] Toista eivät ole nähneet isät eivätkä näe jälkeläiset. Manil. I, 529.
[25] Kierrämme samaa piiriä ja pysymme yhä sen sisässä. Lucr. III, 1093.
[26] Ja vuosi vierii omaa menoaan, omia jälkiään. Verg., Georg. II, 402.
[27] Sillä en voi sen lisäksi tekaista enkä keksiä mitään, mikä sinua miellyttäisi; kaikki on aina samaa. Lucr. III, 957.
[28] Vaikka voittaisit kuinka monta vuosisataa elämällä, niin ikuinen kuolema kuitenkin pysyy sellaisena. Lucr. III, 1103.