[9] Tarkoittaa Montaignen ystävää Etienne La Boétieta.
[10] Joka itse omasta päästään lähtee kulkemaan takaperin. Lucr. III, 474.
[11] Mieluummin näyttäisin hourupäiseltä ja typerältä, kunhan vain vikani eivät häiritse iloani tahi jäävät minulta huomaamatta, kuin olisin viisas ja suutuksissani. Hor., Epist. II, 2, 126.
[12] Se kyllä saavuttaa pakenevankin, eikä säästä epäsotaisaa nuorisoakaan, joka paeten kääntää selkänsä. Hor., Od. III, 2, 14.
[13] Kätkeköön tuo varovasti itsensä rautaan ja vaskeen, kuolema vetää kuitenkin siihen verhotun pään sieltä esille. Propert. III, 18, 25.
[14] Kuvittele mielessäsi, että jokainen sinulle koittanut päivä on viimeisesi, niin olet kiitollinen jokaisesta hetkestä, joka toivomattasi tulee lisäksi. Hor, Epist. I, 4, 13.
[15] Perseus, Makedonian viimeinen kuningas.
[16] Kun kukoistava ikä vietti suloista kevättä. Catull. LIXVIII, 16.
[17] Kohta se on ollut ja mennyt, eikä sitä sitten koskaan saa palaamaan. Lucr. III, 928.
[18] Ei kukaan ole toistaan kestämättömämpi; ei kukaan huomispäivään asti varmempi itsestään. Senec., Epist. 91.