— Ulos tanhualle kaikki tyynni, — sanoi kirkkoherra — sillä saadakseni polttaa kuningatar Pintiquinestran ja Darinel-paimenen, hänen paimenlaulunsa ja tekijän kirotun sekavan kertomuksen polttaisin niiden kanssa isäni, joka on minut siittänyt, jos hän vaeltaisi täällä vaeltavan ritarin hahmossa.
Sitä mieltä olen minäkin — vakuutti parturi.
Samoin minä — lisäsi sisarentytär.
Koska niin on laita, virkkoi emännöitsijä — niin antakaa tänne, ja menkööt tanhualle.
Ne annettiin emännöitsijälle, ja niitä oli paljon. Hän säästi itseltään portaiden vaivat viskaamalla ne alas ikkunasta.
— Mikäs se möykky on? — kysyi kirkkoherra.
Tämä vastasi parturi — on Don Olivante de Laura.
Tämän kirjan tekijä — sanoi kirkkoherra — oli sama mies, joka sepitti Kukkatarhan, ja enpä totisesti osaa ratkaista kumpi niistä on totuudellisempi tai, paremmin sanoen, vähemmän valheellinen; tiedän vain että tämä lentää tanhualle, niin mieletön ja julkea se on.
— Tämä seuraava on Hyrkanian Florismarte — sanoi parturi.
— Tässäkö hän on, herra Florismarte? — virkkoi kirkkoherra.