— Niinpä hän saa totisesti siirtyä heti ulos, eriskummaisesta syntymästään ja haaveellisista seikkailuistaan huolimatta, sillä hänen tympeän kuiva tyylinsä ei muuta ansaitse. Tanhualle vain, ja samoin tämä toinen, rouva emännöitsijä.
— Mielelläni, hyvä herra — vastasi emännöitsijä täyttäen käskyn erittäin iloisesti.
— Tämä on Ritari Platir — sanoi parturi.
— Se on vanha kirja, — selitti kirkkoherra — mutta en minä löydä siitä mitään sellaista, mikä ansaitsisi sääliä. Menköön armotta muiden mukana.
Niin tapahtui. Avattiin taas kirja ja havaittiin että sen nimi oli Ristinritari.
— Kirjalla on niin pyhä nimi, että sen vuoksi voisi antaa anteeksi sen typeryyden; mutta on myös tapana sanoa että »ristin takana piilee piru»; menköön rovioon.
Parturi otti taas kirjan ja sanoi:
— Tämä on Ritaritekojen kuvastin.
— Kyllä tunnen hänen armonsa! — sanoi kirkkoherra. Tässä vaeltaa Montalbánin herra Rinaldo ystävineen ja kumppaneineen, jotka ovat pahempia ryöväreitä kuin Cacus, sekä totuutta harrastava historiankirjoittaja Turpin.[38] Totta puhuen tahtoisin tuomita heidät vain iäkseen maasta karkotettaviksi, ellei muusta syystä, niin sen vuoksi, että hekin ovat antaneet osansa kuuluisan Matteo Bojardon[39] sepitelmään, josta kristitty runoilija Ludovico Ariostokin kutoi kudelmansa. Ellei hän tässä tavatessamme puhu omaa kieltänsä vaan jotakin toista, en kunnioita häntä vähän vähääkään, mutta jos puhuu maansa kieltä, kumarran kauniisti.
— Hän on tässä käsissäni italiaksi, — sanoi parturi — mutta en minä hänestä mitään ymmärrä.