Vastausta ensinkään odottamatta hän kannusti Rocinantea ja hyökkäsi peitsi sojossa päin etumaista munkkia, niin rajusti ja voimallisesti, että olisi auttamattomasti pudottanut hänet maahan, jopa pahasti haavoittanut tai ehkä surmannutkin, ellei munkki olisi lipunut alas muulin selästä. Nähdessään, kuinka kumppania kohdeltiin, toinen munkki painoi säärensä rotevan muulin kupeisiin ja kiiti pitkin lakeutta nopeammin kuin tuuli.
Havaitessaan munkin makaavan maassa Sancho Panza kapusi vikkelästi alas aasinsa selästä, kävi häneen käsiksi ja alkoi riisua hänen vaatteitaan. Samassa saapuivat munkkien molemmat rengit ja kysyivät, miksi hän häntä riisui. Sancho vastasi että vaatteet kuuluivat lain ja oikeuden mukaan hänelle, koska ne olivat hänen isäntänsä Don Quijoten voitollisesti suorittamasta taistelusta saatu saalis. Havaitessaan Don Quijoten olevan loitompana keskustelemassa vaunuissa matkaavien naisten kanssa muulirengit hyökkäsivät Sanchon kimppuun, kaatoivat hänet, harvensivat hänen partansa haivenettomaksi ja potkivat häntä, niin että hän jäi makaamaan tajuttomana henkihieverissä. Munkki kiipesi takaisin muulinsa selkään hetkeäkään viivyttelemättä, peläten ja vapisten, kasvot kalmankalpeina, ja riensi niin pitkälle päästyään kumppaninsa jälkeen, joka oli pysähtynyt hyvän matkan päähän odottamaan, kuinka tämä kamala kohtaus päättyisi. Haluamatta vartoa tapahtuma myöhempiä vaiheita he sitten jatkoivat matkaansa tehden ristinmerkkejä niin uutterasti kuin piru olisi ollut heidän niskassaan.
Don Quijote, kuten sanottu, keskusteli vaunuissa istuvan rouvan kanssa.
Hän lausui:
— Teidän kauneutenne, armollinen rouva, voi vallita persoonaansa niin kuin parhaaksi näkee, sillä ryöstäjienne julkeus lepää nyt maan tomussa, tämän minun väkevän käsivarteni kukistamana; ja jotta teidän ei tarvitse vaivautua ottamaan selkoa vapauttajanne nimestä, tietäkää että olen Don Quijote Manchalainen, vaeltava ja seikkaileva ritari sekä kauniin ja verrattoman Dulcinea Tobosolaisen kuuliainen palvelija. Teille tekemäni hyvän työn palkaksi en pyydä muuta kuin että palaatte Tobosoon, viette terveiseni tälle valtiattarelleni ja kerrotte hänelle, kuinka olen teidät pelastanut.
Don Quijoten koko esitystä kuunteli vaunuja saatteleva ratsaspalvelija, biskajalainen mies. Kuultuaan ettei Don Quijote mielinyt päästää vaunuja jatkamaan matkaansa vaan sanoi että niiden piti kohta kääntyä takaisin Tobosoon, hän ajoi Don Quijoten luo, kävi käsiksi hänen peitseensä ja lausui huonolla kastilian kielellä ja vielä huonommalla baskin kielellä näin:
— Mene ritari, mene hiiteen; Jumalan nimessä, joka minun loi, jos et päästä vaunut, niin sinun tapat niin kuin tässä olet biskajalainen.
Don Quijote ymmärsi varsin hyvin mitä hän tarkoitti ja vastasi varsin tyynesti:
— Jos olisit ritari sinä, joka et ole ritari, olisin jo rangaissut sinua mielettömyydestäsi ja julkeudestasi, kurja pelkuri.
Siihen vastasi biskajalainen:
— Minä ei ritari? Minä vannon Jumalalle niin valehtelet kuin kristitty. Jos peitsi heität ja miekka otat, kuinka pian näet että kannan kissa veteen! Biskajalainen maalla, hidalgo merellä, hidalgo hiiteen, ja katso että valehtelet, jos toinen sanot asia.