— Koska kohtaloni on niin määrännyt, — virkkoi kandidaatti — rukoilen teitä, herra vaeltava ritari (joka olette tehnyt vaellukseni ylen vaikeaksi), auttamaan minua tämän muulin alta, sillä jalkani on pinteessä jalustimen ja satulan välissä.
— Ettepä pidä kiirettä! — sanoi Don Quijote. — Kuinka kauan aioittekaan odottaa, ennen kuin ilmoittaisitte minulle vaivanne?
Hän huusi Sancho Panzaa, mutta tämä ei välittänyt tulemisesta, koska oli parhaillaan keventämässä hyvien herrojen matkueeseen kuuluvan, runsaita muonavaroja kuljettavan muulin kuormaa. Sancho teki päällysnutustaan säkin, keräsi minkä voi ja minkä nyytti veti, lastasi aasinsa selkään ja kiiruhti vasta sitten, isäntänsä huutoa totellen, paikalle. Hän auttoi herra kandidaatin pois muulin alta, sijoitti hänet juhdan selkään ja antoi soihdun hänen käteensä. Don Quijote kehoitti kandidaattia lähtemään kumppaniensa jälkeen ja pyytämään heiltä anteeksi väkivaltaa, jota hän ei ollut voinut olla tekemättä. Sancho sanoi:
— Jos nuo herrat ehkä haluavat tietää kuka oli se urhoollinen, joka heitä niin piteli, teidän armonne sopii sanoa että hän on kuuluisa Don Quijote Manchalainen, jota mainitaan myös nimellä Murheellisen hahmon ritari.
Kandidaatti alkoi tehdä lähtöä, ja Don Quijote kysyi Sancholta minkä tähden hän oli katsonut olevan syytä nimittää häntä Murheellisen hahmon ritariksi juuri nyt enemmän kuin koskaan ennen — Sen saatte kohta kuulla — vastasi Sancho. — Katselin teitä tässä hetken aikaa tuon poloisen kädessä olevan soihdun valossa, ja on totinen tosi, etten ole koskaan nähnyt niin surkeata muotoa kuin teidän armonne tänä viime aikana. Se johtuu varmaan jo siitä, että taistelu on teidät uuvuttanut, tai siitä, että suustanne puuttuu poski- ja etuhampaita.
— Eipä suinkaan, — vastasi Don Quijote — vaan siitä, että sen tietäjän mielestä, jonka tehtävänä on kirjoittaa urotöitteni historia, lienee näyttänyt soveliaalta että otan jonkin lisänimen samoin kuin kaikki muinaiset ritarit: eräs heistä nimitti itseänsä Liekehtivän miekan, toinen Yksisarviaisen, tämä Neitojen, tuo Feniks-linnun, toinen Aarnikotkan, toinen Kuoleman ritariksi, ja näistä nimistä ja vakuunamerkeistä heidät tunnettiin kaikkialla yli maanpiirin. Niinpä sanonkin että tuo mainittu tietäjä nähtävästi toi nyt kielellesi ja mieleesi minulle antamasi nimen Murheellisen hahmon ritari, jota tahdon käyttää tästä lähtien; ja jotta tämä nimi minulle paremmin sopisi, aion tilaisuuden tarjoutuessa maalauttaa kilpeeni erittäin murheellisen hahmon.
— Ei kannata haaskata aikaa ja rahaa sellaisen hahmon teettämiseen; — sanoi Sancho — teidän armonne tarvitsee vain näyttäytyä ja kääntyä päin katselijoihin, sillä he nimittävät teitä muitta mutkitta ja ilman mitään sen enempää kuvaa tai kilpeä Murheellisen hahmon ritariksi. Voitte uskoa että puhun totta, sillä vakuutan teidän armollenne (ja olkoon tämä sanottu leikillä) nälän ja hampaidenhukan tekevän hahmonne niin surkeaksi, että sitä murheellista kuvaa, kuten sanoin, ei tosiaankaan kaivata.
Don Quijote nauroi Sanchon leikinlaskulle, mutta päätti silti mainita itseään tuolla nimellä, kunhan saisi kilpensä maalautetuksi niin kuin oli ajatellut. Nyt hän virkkoi:
— Minä oivallan, Sancho, olevani kirkon pannassa, koska olen väkivaltaisesti käynyt käsiksi pyhään asiaan, juxta illud, si quis suadente diabolo jne.,[71] vaikka hyvin tiedän etten siihen koskenut käsin vaan tällä keihäällä, enkä suinkaan arvannut loukkaavani pappeja tai kirkollisia asioita, joita kunnioitan ja palvon katolisena ja uskollisena kristittynä, vaan luulin käyväni aaveiden ja toisen maailman inhottavien kummitusten kimppuun. Ja vaikka toisinkin olisi, muistan mitä sattui Cid Ruy Diazille,[72] kun hän löi pirstoiksi kuninkaan lähettilään tuolin hänen pyhyytensä paavin läsnä ollessa, joka siitä syystä julisti hänet pannaan; mutta kelpo Rodrigo de Vivaria pidettiin kuitenkin sinä päivänä kunnioitettavana ja urhoollisena ritarina.
Tämän keskustelun aikana kandidaatti poistui, kuten sanottu, mitään virkkamatta. Don Quijoten teki mieli katsoa, oliko paareilla kuljetettu ruumis pelkkä luuranko vai ei, mutta Sancho ei siihen suostunut. Hän sanoi: