— Sitä pitäisin minäkin solvauksena, — vastasi herttuatar — kaikkein pahimpana, mitä minulle voitaisiin lausua.
Hän kääntyi sanomaan Sancholle:
— Huomatkaa, hyvä Sancho, että Doña Rodríguez on vielä varsin nuori ja että hänellä on myssy päässä pikemmin vain arvon merkkinä ja yleisen tavan vuoksi kuin korkean iän tähden…
— Huonosti minun käyköön kaikkina niinä vuosina, jotka vielä saan elää, — vastasi Sancho — jos tuon sanoin sitä tarkoittaen. Minä sanoin sen vain, koska olen niin kiintynyt aasiini, etten uskonut voivani luovuttaa sitä armeliaammalle henkilölle kuin armollinen rouva Doña Rodríguez.
Don Quijote, joka oli kuullut kaikki, sanoi hänelle:
— Sopiiko tällaisessa paikassa puhua sillä tavalla, Sancho?
– Armollinen herra, — vastasi Sancho — jokaisen täytyy valittaa vaivaansa, sattuipa olemaan missä tahansa. Tässä minä tulin harmoa ajatelleeksi ja tässä minä siitä puhuin; jos se olisi jolkahtanut mieleeni tallissa, olisin puhunut siitä siellä.
Siihen virkkoi herttua:
— Sancho on aivan oikeassa, eikä häntä sovi syyttää mistään. Harmo saa apetta niin paljon kuin haluaa, ja Sancho voi olla aivan huoletta, sillä hänen ratsustaan pidetään yhtä hyvä huoli kuin hänestä itsestään.
Näissä keskusteluissa, jotka miellyttivät kaikkia, Don Quijotea lukuunottamatta, saavuttiin yläkertaan, ja Don Quijote johdettiin mitä upeimmilla kulta- ja brokadiverhoilla koristettuun saliin. Kuusi neitosta tuli riisumaan Don Quijoten varuksia ja palvelemaan häntä paasheina; heille kaikille olivat herttua ja herttuatar sanoneet, mitä heidän piti tehdä ja miten heidän tuli kohdella Don Quijotea, jotta hän uskoisi ja havaitsisi, että häntä kohdeltiin niinkuin ainakin vaeltavaa ritaria. Kun Don Quijoten varukset oli riisuttu, seisoi hän siinä ahtaissa polvihousuissaan ja säämiskänutussaan laihana, pitkänä ja hontelona, posket niin kuopallaan, että niiden sisäpinnat suutelivat toisiaan, sanalla sanoen sellaisena, että tytöt, jotka häntä palvelivat, olisivat pakahtuneet nauruun, jolleivät olisi parhaansa mukaan sitä pidättäneet (mikä oli eräs niistä nimenomaisista määräyksistä, joita he olivat herrasväeltään saaneet).