— Kuulehan, Sancho, — sanoi Don Quijote — hyvettä vainotaan aina, jos sitä on olemassa erittäin suuressa määrässä. Vain harvat kuuluisat miehet — jos kukaan heistä — ovat voineet välttää ilkeätä panettelua. Julius Caesaria, kaikkein uljainta, viisainta ja urhoollisinta sotapäällikköä, jo syytettiin kunnianhimoiseksi eikä oikein siistiksi enempää vaatetukseltaan kuin tavoiltaankaan. Aleksanterin, joka sai urotöistään Suuren nimen, sanotaan taipuneen juopotteluun. Herakleesta, joka suoritti kuuluisat suurtyönsä, kerrotaan, että hän oli irstas ja veltto. Don Galaorista, Amadis Gallialaisen veljestä, huhuillaan, että hän oli ylen riitainen, ja hänen veljensä väitetään itkeä tillittäneen liian herkästi. Niinmuodoin, oi Sancho, voivat minua koskevat panettelut, elleivät ne ole pahempia kuin sanoit, jäädä huomioonottamatta noiden monien oivallisia miehiä koskevien selväävien lausuntojen joukossa.
— Siinäpä se jutku juuri onkin, hitto soikoon! sanoi Sancho.
— Onko siis vielä jotakin? — kysyi Don Quijote.
— Eivät ne jätä häntääkään nylkemättä — sanoi Sancho. — Kaikki, mitä olen kertonut, on kuin herkkua, mutta jos teidän armonne haluaa tietää kaikki teistä liikkeellä olevat panettelut, niin minä tuon tänne heti jonkun, joka kertoo teille kaikki, niin ettei siitä puutu rahtuakaan. Eilen illalla näet tuli kotiin Bartolomeo Carrascon poika, joka on ollut Salamancassa opiskelemassa ja suorittanut siellä kandidaattitutkintonsa; minä menin toivottamaan häntä tervetulleeksi, ja hän sanoi minulle, että teidän armonne historian voi jo lukea eräästä kirjasta, jonka nimi on Mielevä Hidalgo Don Quijote Manchalainen, ja hän sanoo vielä, että minutkin mainitaan siinä omalla nimelläni Sancho Panzana ja samoin neiti Dulcinea Tobosolainen sekä muita seikkoja, joita meille on sattunut kahden kesken, niin että minä kauhistuneena tein ristinmerkin ja ihmettelin, kuinka tuo historian kirjoittaja voi kaikki niin tarkoin tietää.
– Saat uskoa, Sancho, — sanoi Don Quijote — että meidän historiamme tekijä on varmaan joku viisas noita; sellaisille näet ei ole mitään salattua asioissa, joista he haluavat kirjoittaa.
– Minä uskon mielelläni, — sanoi Sancho — että hän on viisas ja noita, sillä kandidaatti Simson Carrasco (se näet on mainitsemani miehen nimi) sanoo historian tekijän nimen olevan Cide Hamete Berenjena.[13]
– Se on maurilainen nimi — vastasi Don Quijote.
– Taitaa olla; — vastasi Sancho — minä näet olen kuullut sanottavan, että maurit pitävät semmoisista hedelmistä.
— Sinä, Sancho, — sanoi Don Quijote — et varmaan oikein ymmärrä tämän
Ciden liikanimen merkitystä; Cide on arabiaa ja tarkoittaa herraa.
— Suittaa olla; — vastasi Sancho — mutta minä lähden nyt kiireen kaupalla hakemaan kandidaattia, jos teidän armonne haluaa, että tuon hänet tänne.