— Mihin palatsiin minun pitää teidät johdattaa? — kysyi Sancho. — Se, jossa minä hänen korkeutensa näin, oli vain pieni mökki.
— Hän oli varmaan silloin vetäytynyt johonkin linnansa pieneen sivurakennukseen vastasi Don Quijote — huvitellakseen siellä yksinäisyydessä hovineitiensä kanssa, niinkuin ylhäisten naisten ja prinsessain tapa on.
— Armollinen herra, — sanoi Sancho jos te kaikista vastaväitteistäni huolimatta tahdotte sanoa, että neiti Dulcinean tupa on kuninkaallinen linna, niin onko tämä semmoinen vuorokauden aika, jolloin portti saattaa olla auki? Ja sopiiko meidän ruveta kolkuttimella paukuttamaan, kunnes kuullaan ja meille avataan, ja kaikki ihmiset säikähtävät ja tulevat levottomiksi? Olemmeko me nyt menossa koputtelemaan ilotyttöjen ovelle, niinkuin naistenmetsästäjät tekevät tullen kolkuttamaan ja vaatimaan sisäänpääsyä milloin hyvänsä, olipa kuinka myöhä tahansa?
— Ensiksi meidän täytyy löytää linna; — virkkoi Don Quijote — sitten minä kyllä sanon sinulle, Sancho, mitä meidän tulee tehdä. Mutta teroita katseesi, Sancho; jos oikein näen, niin tuo iso musta möhkäle, joka näkyy tänne saakka ja luo niin suuren varjon, on varmaan Dulcinean palatsi.
— Lähteköön teidän armonne näyttämään tietä; — vastasi Sancho — saattaa niin olla, mutta sittenkään en minä, vaikka näkisin sen omilla silmilläni ja koskettaisin sitä omin käsin, usko tuota enempää kuin uskon, että nyt on päivä.
Don Quijote ratsasti edellä ja kuljettuaan noin kaksisataa askelta tuli sen suuren rakennuksen luo, joka heitti heidän näkemänsä varjon, näki korkean tornin ja ymmärsi heti, ettei tämä rakennus ollut mikään linna, vaan paikkakunnan pääkirkko. Hän sanoi:
— Me olemme osuneet kirkkoon, Sancho.
Sen minä huomaan — vastasi Sancho. — Ja suokoon Jumala, että emme osu omaan hautaamme; ei näet ole mikään hyvä merkki, jos joutuu tähän vuorokauden aikaan harhailemaan hautausmaalle, sitä vähemmän, kun muistan teidän armonne sanoneen, jollen väärin muista, että sen neidin asunto on umpikujassa.
— Sinä kirottu hölmö! — huudahti Don Quijote. — Milloin olet nähnyt, että kuninkaallisia linnoja ja palatseja olisi rakennettu umpikujien varrelle?
— Armollinen herra, — vastasi Sancho — maassa maan tavalla; täällä Tobosossa on ehkä tapana rakentaa palatsit ja suuret rakennukset semmoisten pienten kujien varsille. Siksi pyydän teidän armoltanne lupaa saada lähteä taloa etsimään eteeni sattuvilta kaduilta ja kujilta; onhan mahdollista, että löydän jostakin kulmasta tuon linnan, jonka jättäisin mielelläni koirien syötäväksi, koska meidän täytyy sen vuoksi harhailla niin kauan sinne tänne.