Tätä kehoitusta noudattaen Don Lorenzo meni, kuten jo mainittiin, juttelemaan Don Quijoten kanssa, ja heidän keskustellessaan Don Quijote sanoi Don Lorenzolle muun muassa:
— Teidän isänne, herra Don Diego de Miranda, on minulle maininnut teidän armonne harvinaisista kyvyistä ja teräväjärkisyydestä ja ennen kaikkea, että olette suuri runoilija.
— Runoilija voin kyllä olla, — vastasi Don Lorenzo mutta en suinkaan mikään suuri runoilija. On totta, että jossakin määrin ihailen runoutta ja mielelläni luen hyvien runoilijoiden teoksia, mutta siitä syystä minua ei suinkaan voida nimittää suureksi runoilijaksi, kuten isäni tekee.
– Vaatimattomuutenne miellyttää minua, — vastasi Don Quijote — sillä ei ole yhtään runoilijaa, joka ei ole vaatelias ja luule olevansa maailman suurin runoilija.
— Ei ole sääntöä ilman poikkeusta; — virkkoi Don Lorenzo — voi näet olla sellaisiakin, jotka ovat todellisia runoilijoita eivätkä niin ajattele.
— Niitä on vähän; — vastasi Don Quijote — mutta sanokaa nyt minulle, millaisia säkeitä te nykyisin sepitätte; teidän arvoisa isänne näet mainitsi minulle, että ne teitä hiukan huolestuttavat ja ajatteluttavat. Jos kysymyksessä on jokin nelisäkeinen selitysruno, niin minä, joka olen semmoisiin hieman perehtynyt, mielelläni sen kuulisin; jos on kysymyksessä kirjallinen kilpailu, niin yrittäköön teidän armonne voittaa toisen palkinnon; ensimmäisen palkinnon näet vie aina joku suosittu tai ylhäinen henkilö, mutta toinen voitetaan todellisen ansion nojalla, joten kolmas palkinto oikeastaan tulee olemaan toinen ja ensimmäinen niinmuodoin oikeastaan kolmas, aivan samoin kuin lisensiaattitutkinnoissa yliopistoissa; mutta kaikesta huolimatta on ensimmäisen palkinnon voittaja sangen huomattava henkilö.
— Toistaiseksi — sanoi Don Lorenzo itsekseen en voi pitää teitä hulluna; mutta kuunnelkaamme enemmän.
Hän sanoi Don Quijotelle:
— Minusta näyttää, että teidän armonne on opiskellut korkeakouluissa; minkä tieteen luentoja olette kuunnellut?
— Vaeltavan ritarikunnan, — vastasi Don Quijote — joka on yhtä oivallinen tiede kuin runous, jopa hiukan parempikin.