— Minä huomaan tästä oikeuden niin mainioksi asiaksi, että sitä täytyy välttämättä viljellä varkaittenkin joukossa.
Tuon kuuli muudan asemies, kohotti pyssynperän ja olisi varmaan sillä murskannut Sanchon pääkuoren, jollei Roque Guinart olisi huutanut miehelle käskien häntä jättämään sen tekemättä.
Sancho kauhistui ja päätti olla enää suutaan avaamatta niin kauan kuin olisi tässä seurassa.
Samassa tuli eräs niistä asemiehistä, jotka oli sijoitettu teille vakoojiksi, jotta katsoisivat, keitä siellä liikkui ja antaisivat päällikölleen tietoa siitä, mitä tapahtui, ja sanoi:
— Herra, vähän matkan päässä, Barcelonan tiellä, tulee suuri joukko ihmisiä.
Siihen vastasi Roque:
— Voitko nähdä, ovatko ne semmoisia, jotka etsivät meitä, vai semmoisia, joita me etsimme?
— Ne ovat juuri niitä, joita me etsimme — vastasi asemies.
— Lähtekää siis kaikki matkaan — sanoi Roque — ja tuokaa ne heti tänne päästämättä ketään pakenemaan.
Miehet lähtivät, ja paikalle jäivät vain Sancho, Don Quijote ja Roque odottamaan, mitä asemiehet toisivat. Siinä odotettaessa Roque sanoi Don Quijotelle: