— Hyvä herra, kirjan italiankielinen nimi on Le bagatelle.
— Entä mitä on le bagatelle meidän kielellämme? — kysyi Don Quijote.
— Le bagatelle — sanoi kirjailija — merkitsee sitä, mitä me kielellämme nimitämme pikkuseikoiksi, mutta kirja, vaikka sen nimi on niin vaatimaton, sisältää kuitenkin erittäin hyviä ja ytimekkäitä asioita.
— Minä — virkkoi Don Quijote — osaan hiukan italiankieltä ja ylpeilen siitä, että osaan laulaa muutamia Arioston säkeitä. Mutta sanokaa minulle, armollinen herra (ja minä en sano tätä tutkiakseni teidän armonne neroa, vaan pelkästä uteliaisuudesta): oletteko tavannut kirjassanne kertaakaan sanaa pignatta?
— Olen kyllä, monta kertaa — vastasi kirjailija.
— Entä kuinka teidän armonne sen kääntää meidän kieleemme? — kysyi Don
Quijote.
— Kuinka sen muuten kääntäisin — vastasi kirjailija — kuin sanalla pata?
— Hitto vieköön, — sanoi Don Quijote — kuinka hyvin teidän armonne onkaan perehtynyt italiankieleen! Lyönpä kelpo vedon, että italiankielen käyttäessä sanaa piace teidän armonne kääntää sen sanalla miellyttää, kun siinä on più, niin te sanotte enemmän, sanan su te käännätte sanalla ylös, ja sanan giù sanalla alas.
— Niin käännän, epäilemättä, — sanoi kirjailija — sillä nuo ovat juuri vastaavat sanat.
— Uskallan vannoa, — sanoi Don Quijote — ettei teidän armonne ole tunnettu maailmassa, joka on haluton palkitsemaan loistavia neroja ja kiitettävää vaivannäköä. Kuinka paljon kykyjä onkaan tuhoutunut! Kuinka paljon neroja onkaan työnnetty johonkin loukkoon! Kuinka paljon hyveitä onkaan jätetty palkitsematta! Mutta sittenkin minusta tuntuu, että käännökset kielestä toiseen, mikäli niitä ei tehdä kielten kuningattarista, kreikasta ja latinasta, ovat kuin flaamilaiset seinäverhot nurjalta puolelta; vaikka kuviot näkyvät, ovat ne täynnä himmentäviä lankoja, eikä näkyvissä ole oikean puolen tasainen kudelma ja kirkkaat värit. Helpoista kielistä kääntäminen ei todista erinomaista älyä eikä kielellistä taitoa, enempää kuin jonkin valmiin paperin jäljentäminen tai kopioiminen. Tästä en kuitenkaan tahdo päätellä, ettei käännöstyö ole kiitettävää, sillä voihan ihminen askarrella huonommissa tehtävissä ja semmoisissa, joista hänellä on vähemmän hyötyä. Tämä ei koske kahta kuuluisaa kääntäjää, nimittäin tohtori Cristóbal de Figueroa[65] ja hänen Pastor Fido'aan ja Don Juan de Jáuriguia[66] ja hänen Aminta'ansa, jotka osallisuudellaan saavat lukijan epäilemään, kumpi on käännös, kumpi alkuperäinen teos. Mutta sanokaa minulle, armollinen herra: painetaanko tämä kirja omaan laskuunne, vai oletteko jo myynyt kustannusoikeuden jollekin kirjakauppiaalle?