Oi jospa syliis päästä vois
tai vuotees ääreen tulla sais
vain hilsett' edes kynsimään
suloisten suortuvais.
Ma liian paljon pyytelen,
oon siihen aivan arvoton;
mut jalkojasi hieroisin,
se mulle kylliks on.
Oi kuinka kauniit päähineet
ja viitat kultapäärmehin
ja kengät hopein kirjatut
ma sulle antaisin!
Myös helmet kaikkein kauneimmat
mun sydämeni sulle sois,
niin suuret, että nimeltään
ne ainokaiset ois.[26]
Oi Manchalainen Nero, et
Tarpeijan kukkulaltas saa
noin tuimin silmin kiihdyttää
sa Roomas roihuntaa.
Oon lapsi, hento tyttönen,
en vielä viittätoistakaan;
kuut' yhdeksän on siihen näät,
sen pyydän uskomaan.
Oon vailla virhett' yhtäkään,
en ole rampa, romuluu;
kuin liljanvarret kutrini
maan puoleen kurkoittuu.
Vaikk' onkin suuni leveä
ja nenä latuskainen lie,
on hampaani kuin topaasit,
ne maineeseen mun vie.
Niin kauniisti ei kenenkään
soi ääni kuin soi minun vain;
ja keskimittaa lyhemmäks'
oon jäänyt varreltani.
Nää kaikki sulot saaliiks saat, jos mulle suot sen suosion; oon hovineitsyt — nimeni Altisidora on.