— Hyvä mies, lähtekää nyt Jumalan nimeen kotipaikallenne rahoinenne, ja jollette toiste halua niitä hävittää, niin varokaa huvittelemasta tuommoisten kanssa.
Mies kiitti häntä niin kömpelösti kuin suinkin, ja läsnäolijat ihmettelivät jälleen uuden käskynhaltiansa lausuntoja ja tuomioita. Hänen kronikoitsijansa merkitsi kaikki heti paperille, ja siitä ilmoitettiin kohta kirjeellisesti herttualle, joka kovin uteliaana odotti näitä uutisia.
Ja jääköön nyt siihen kelpo Sancho; meillä on kiire hänen isäntänsä luo, jonka mieltä Altisidoran musiikki oli kovin liikuttanut.
Kuudesviidettä luku.
Hirmuisesta tiuku- ja kissametelistä, joka säikähdytti Don Quijotea lemmenseikkailussa rakastuneen Altisidoran kanssa.
Me jätimme suuren Don Quijoten syviin mietteisiin, joita rakastuneen kamarirouvan Altisidoran serenadi oli hänen mieleensä nostanut. Hän meni niiden kanssa makuulle, mutta ne olivat kuin kirppuja, eivät antaneet hänelle elävää rauhaa, ja sitäpaitsi kaiveli hänen mieltään sukkien ratkeaminen. Mutta aika liikkuu kepeästi, minkäänlaiset esteet eivät voi sitä pidättää, ja niin se nytkin riensi ratsastaen hetkestä toiseen, ja aamu koitti aivan pian. Sen huomattuaan Don Quijote nousi pehmoilta untuvapatjoiltaan, puki ylleen, virkeästi kuten ainakin, säämiskänuttunsa ja veti jalkoihinsa matkasaappaat siten salatakseen sukkien kärsimän vaurion. Sitten hän otti ylleen tulipunaisen viittansa, pani päähänsä hopeapunoksella reunustetun viheriästä sametista tehdyn metsästyslakin, ripusti olalleen hankkiluksen, josta riippui hänen hyvä ja terävä miekkansa, otti suuren rukousnauhan, jota aina kuljetti mukanaan, ja lähti ylen upeana ja juhlallisena eteissaliin, missä herttua ja herttuatar olivat jo täysissä pukimissaan, kuin olisivat häntä odottaneet. Hänen kulkiessaan erästä käytävää oli siellä Altisidora ja toinen kamarineiti, hänen ystävättärensä, häntä odottamassa. Don Quijoten nähdessään Altisidora oli pyörtyvinään, ja ystävätär otti hänet syliinsä ja alkoi kiireesti avata hänen liiviänsä. Tuon huomattuaan Don Quijote astui heidän luokseen ja lausui:
— Minä kyllä tiedän, mistä nuo kohtaukset johtuvat.
— Minä taas en voi sitä aavistaakaan, — vastasi ystävätär — sillä Altisidora on tervein kaikista herttuattaren kamarineideistä, enkä minä ole kuullut hänen koskaan vähääkään valittavan koko sinä aikana, jona olen hänet tuntenut; mutta paha periköön maailman vaeltavat ritarit, jos he tosiaan ovat kaikki niin kiittämättömiä. Menkää pois, armollinen herra Don Quijote, sillä tämä lapsirukka ei voi tulla tajuihinsa teidän armonne läsnäollessa.
Siihen vastasi Don Quijote:
— Pitäkää huolta, armollinen neiti, että tänä iltana toimitetaan huoneeseeni luuttu, niin minä koetan parhaani mukaan lohduttaa tätä murheellista neitiä; lemmentunteitten vasta itäessä on yleensä taattu parannuskeino heti osoittaa ne aivan toivottomiksi.