Niin sanottuaan hän lähti, koska ei tahtonut antaa näkijöille mitään epäilyksen aihetta. Hän oli tuskin ehtinyt lähteä, kun pyörtynyt Altisidora jo toipui ja virkkoi kumppanilleen:
— Hänelle täytyy välttämättä toimittaa luuttu; Don Quijote aikoo varmaan pitää meille serenadin, ja se ei voi olla huono, koska hän sen pitää.
He lähtivät heti kertomaan herttuattarelle, mitä oli tekeillä ja että Don Quijote pyysi saada luutun, ja herttuatar, jota asia kovin huvitti, sopi herttuan ja kamarineitiensä kanssa siitä, että tehtäisiin Don Quijotelle kepponen, joka olisi pikemmin naurettava kuin vahingollinen. Erittäin hilpeän mielialan vallitessa he sitten odottivat illan tuloa, ja se tuli yhtä pian kuin päivä, jonka herttua ja herttuatar viettivät miellyttävissä keskusteluissa Don Quijoten kanssa. Ja samana päivänä herttuatar todella lähetti erään paashinsa (hänet, joka oli metsässä näytellyt lumotun Dulcinean osaa) Teresa Panzan luo viemään kirjettä hänen mieheltänsä Sancho Panzalta sekä vaatekääröä, jonka Sancho oli jättänyt hänelle lähetettäväksi, ja lähettiläspojalle annettiin määräys, että hänen piti palattuaan seikkaperäisesti kertoa kaikesta, mitä hän joutuisi kokemaan ja kuulemaan perille tultuaan. Kun tämä oli tapahtunut ja kello oli yksitoista illalla, löysi Don Quijote huoneestaan eräänlaisen soittimen; hän viritti sen, avasi ristikkoikkunan, havaitsi puutarhassa liikkuvan ihmisiä ja koeteltuaan soittimen kieliä ja saatuaan siitä lähtemään niin puhtaan äänen kuin suinkin voi hän sylkäisi ja rykäisi ja lauloi sitten käheänlaisella, mutta puhtaalla äänellä seuraavan romanssin, jonka oli itse sepittänyt samana päivänä:
On vaarallinen rakkaus, sen askeleit' ei nää, se huomaa, ken on joutilas, ja hänet yllättää.
Mutt' ahkeraan jos ompelet
ja puuhaat, askaroit,
niin lemmentuskat unhottain
sa vaaran välttää voit.
Siveä, kaino neitonen,
ken mielii miehelään,
tuo myötäjäiset parhaimmat
puhtaassa nimessään.
Niin vaeltavat ritarit
kuin hovimiehet nuo
ne kevytkenkää liehakoi,
mutt' ei vie papin luo.
On lempeä, mi leimahtaa,
kun kerran kohdataan,
mut kohta eron jälkehen
myös sammuu nopeaan.
Ei lempi tänään syttynyt,
mi huomenn' on jo pois,
sydämeen kuvaa kaiverra,
mi siihen jäädä vois.
Ja eihän kuvaa maalata
voi päälle entisen;
miss' on jo toinen kauneus,
on myöskin valta sen.