— Käskynhaltioiden tytärten ei sovi matkustaa yksinään, heillä täytyy olla saatossaan vaunuja ja kantotuoleja ja suuri joukko palvelusväkeä.
— Mitä joutavia, — vastasi Sancha — minä voin yhtä hyvin ratsastaa aasintammalla kuin ajaa vanuissa. En minä ole arkalasta kotoisin!
— Ole vaiti, tyttö; — sanoi Teresa — sinä et tiedä, mitä puhut, ja tämä herra on oikeassa. Kaikki asiat ajallaan: kun isäsi oli Sancho, olit sinä Sancha, ja kun hän on käskynhaltia, niin sinä olet armollinen neiti; en sitten tiedä, olenko oikeassa vai en.
— Armollinen rouva Teresa on oikeammassa kuin luuleekaan; — virkkoi hovipoika — mutta antakaa minulle nyt syötävää ja päästäkää minut pian menemään, sillä minä aion palata jo tänä iltana.
Siihen virkkoi kirkkoherra:
— Suvaitkoon teidän armonne tulla minun luokseni vaatimattomalle aterialle; armollisella rouva Teresalla on enemmän hyvää tahtoa kuin hyviä ruokia näin arvokkaan vieraan kestitsemiseksi.
Hovipoika esteli, mutta lopulta hänen täytyi suostua, mikä oli hänelle itselleen eduksi, ja kirkkoherra vei hänet mielellään mukanaan, koska sai siten tilaisuutta mielin määrin kysellä Don Quijotesta ja hänen urotöistään.
Kandidaatti tarjoutui kirjoittamaan vastaukset Teresan kirjeisiin, mutta tämä ei halunnut, että kandidaatti, jota hän piti koiranleukana, sekaantuisi hänen asioihinsa, vaan katsoi paremmaksi antaa kakun ja kaksi munaa eräälle kuoripojalle, joka osasi kirjoittaa ja kirjoittikin Teresan puolesta kaksi kirjettä, toisen hänen miehelleen, toisen herttuattarelle, molemmat aivan Teresan pään jälkeen, ja ne eivät olekaan huonoimpia tähän suureen historiaan sisältyvistä, kuten tuonnempana saadaan nähdä.
Yhdeskuudetta luku.
Lisää Sancho Panzan käskynhaltiana-olosta ja muista hupaisenlaisista tapahtumista.