Rouva herttuatar on lähettänyt kuriirin viemään pukuasi ja erästä muuta lahjaa vaimollesi Teresa Panzalle; me odotamme vastausta joka hetki. Minä olen ollut hiukan huonovointinen, sillä minua sattui tässä kissa kynsimään, mikä ei ollut nenälleni kovin terveellistä. Mutta ei hätää mitään; jos näet on noitia, jotka minua pahoin pitelevät, niin on toisia sellaisia, jotka minua puolustavat.
Lähetä minulle tietoa, oliko se hovimestari, joka on sinun luonasi, missään tekemisissä kamarirouva Trifaldin toimenpiteitten kanssa, kuten epäilit, ja anna minulle vähin erin tietoa kaikesta, mitä sinulle sattuu, sillä eihän matka tänne ole pitkä. Sitäpaitsi aion pian luopua nykyisestä joutilaasta elämästäni, sillä enhän minä ole sitä varten maailmaan syntynyt.
Minulle on sattunut muudan selkkaus, jonka vuoksi luultavasti joudun tämän herrasväen epäsuosioon. Vaikka se mieltäni pahoittaa, ei se kuitenkaan mitään haittaa, sillä loppujen lopuksi minun täytyy noudattaa ennemmin virkani vaatimuksia kuin heidän mieltänsä, kuten sanoo tunnettu sananlasku: amicus Plato, sed magis amica veritas.[40] Minä kirjoitan sinulle tämän latinaksi, koska otaksun, että käskynhaltiaksi tultuasi olet latinaa oppinut. Jumalan haltuun, hän sinua varjelkoon, jottei kenenkään tarvitse sinua surkutella.
Ystäväsi
Don Quijote Manchalainen.»
Sancho kuunteli kirjettä erittäin tarkkaavasti, ja sitä kiittivät ja pitivät ymmärtäväisenä kaikki, jotka sen kuulivat. — Sitten Sancho nousi pöydästä, kutsui sihteerinsä ja sulkeutui hänen kanssaan omaan huoneeseensa tahtoen viivyttelemättä vastata herralleen Don Quijotelle. Hän käski sihteerin kirjoittaa, mitä hän sanelisi, siihen mitään lisäämättä ja jättämättä mitään pois, ja sihteeri teki työtä käskettyä. Vastauskirjeen sisältö oli seuraavanlainen:
Sancho Panzan kirje Don Quijote Manchalaiselle.
»Minulla on niin paljon virkatehtäviä, ettei ole aikaa päätäni kynsiä eikä edes kynsiäni leikata, ja ne ovatkin niin pitkät, että Jumala paratkoon. Minä mainitsen tämän, rakas herrani, jotta teidän armonne ei pane pahakseen, vaikka en ole toistaiseksi antanut mitään tietoa, käykö minun hyvin vai huonosti tässä käskynhaltianvirassa, jossa saan kärsiä enemmän nälkää kuin silloin, kun me molemmat vaelsimme metsissä ja erämaissa.
Herrani herttua kirjoitti minulle tässä taannoin, ilmoittaen, että tähän saareen oli tullut joitakin vakoilijoita minua murhaamaan, mutta toistaiseksi en ole havainnut ketään muuta kuin erään tohtorin, joka nauttii palkkaa tällä paikkakunnalla tappaakseen kaikki käskynhaltiat, jotka tänne tulevat; hänen nimensä on tohtori Pedro Tuima, ja hänen kotipaikkansa on Puikipois. Jo tästä nimestä teidän armonne näkee, että minulla on syytä pelätä joutuvani kuolemaan hänen käsissään! Tämä samainen tohtori sanoo itse itsestään, ettei hän paranna tauteja, kun ne ovat jo olemassa, vaan ehkäisee niitä ollenkaan tulemasta, ja lääkkeenä hän käyttää niukkaa ravintoa ja yhä niukempaa ravintoa, kunnes ihmisestä ei ole jäljellä muuta kuin luut ja nahka, ikäänkuin ei laihuus olisi pahempi kuin kova kuume. Sanalla sanoen, hän tappaa minut vähitellen nälkään, ja minä kuolen vähitellen mieliharmiin, sillä minähän luulin, että saisin tähän käskynhaltianvirkaan päästyäni syödä lämmintä ja juoda kylmää ja lepuuttaa ruumistani Hollannin palttinasta tehtyjen lakanoiden välissä höyhenpatjoilla, mutta olenkin joutunut paastoamaan kuin mikäkin erakko, ja koska en tee sitä omasta vapaasta tahdostani, niin luulen, että minut lopulta piru perii.
Minä en ole toistaiseksi saanut mitään oikeudella enempää kuin vääryydelläkään, enkä minä ymmärrä, mistä se johtuu, sillä minulle on täällä sanottu, että käskynhaltioille, joita tähän saareen tapaa tulla, on kaupungin väki jo ennen heidän tänne tuloaan lahjoittanut tai lainannut suuria rahoja ja että niin on yleensä laita kaikkien, jotka käskynhaltianvirkaan rupeavat, eikä ainoastaan täällä.