Teresa Panza,
jolla on suurempi halu päästä tapaamaan teidän armoanne kuin teille kirjoittaa.» Kaikki, mutta erittäinkin herttua ja herttuatar, olivat kovin mielissään, kun kuulivat Teresa Panzan kirjeen, ja herttuatar kysyi Don Quijotelta, oliko hänen mielestään oikein avata käskynhaltialle osoitettu kirje, joka varmaan aivan oli verraton. Don Quijote sanoi tahtovansa sen avata tehdäkseen heidän mielikseen. Hän tekikin niin ja huomasi kirjeen sisällön seuraavanlaiseksi:
Teresa Panzan kirje miehelleen Sancho Panzalle.
»Minä olen saanut kirjeesi, rakas Sancho, ja minä lupaan ja vannon sinulle katolisena kristittynä, ettei paljoa puuttunut, etten tullut ilosta ihan hulluksi. Näetkös, hyvä ystävä, kun sain kuulla, että olet käskynhaltia, luulin kaatuvani kuoliaaksi siihen paikkaan pelkästä ilosta, sillä tiedäthän, että äkillisen ilon sanotaan tappavan samoinkuin suuren surun. Tyttäresi Sanchica kasteli itsensä havaitsemattaan, pelkästä mielihyvästä. Minulla oli edessäni lähettämäsi puku, kaulassa ne korallit, jotka minulle lähetti armollinen rouva herttuatar, ja kirjeet kädessä, ja niitten tuoja oli hänkin läsnä, mutta sittenkin minä ajattelin ja uskoin, että se oli vain unta kaikki tyynni, mitä minä näin ja kosketin, sillä kuka olisi voinut arvata, että vuohipaimenesta tulisi saarten käskynhaltia? Tiedäthän sinä, hyvä ystävä, että äidilläni oli lapana sanoa, että joka kauan elää, se paljon näkee; minä sanon nyt samoin, sillä minä aion nähdä vielä enemmän, jos saan kauemmin elää; minä näet en aio hellittää, ennenkuin näen sinut kruununvoutina tai veronkantajana, sillä ne ne sentään ovat virkoja, ja vaikka piru perii, jos niitä huonosti hoitaa, niin sittenkin heillä on aina rahoja ja aina he rahoja käsittelevät. Armollinen rouva herttuatar varmaan sinulle kertoo, että minun tekee mieli lähteä pääkaupunkiin; ajattele nyt sitä asiaa ja lähetä minulle tietoa, mitä sinä siitä arvelet; minä kyllä koetan olla siellä sinulle kunniaksi ja ajella vaunuissa.
Kirkkoherra, parturi, kandidaatti ja suntiokaan ei voi uskoa, että sinä olet käskynhaltia, vaan väittävät, että tämä kaikki on petosta tai noituutta, niinkuin on laita kaikkien isäntäsi Don Quijoten asioiden, ja Simson sanoo aikovansa lähteä sinua etsimään ja ottamaan käskynhaltianviran pois sinun päästäsi ja hulluuden Don Quijoten kallosta; minä vain nauran ja katselen korallinauhaani ja tuumin, kuinka teen sinun vaatteistasi puvun tyttärellemme.
Minä lähetin vähän terhoja rouva herttuattarelle; toivoisin, että ne olisivat olleet kultaa. Lähetä sinä minulle joitakin helminauhoja, jos niitä siellä saarella käytetään.
Minulla on täältä kylästä kerrottavana, että Berrueca[41] naitti tyttärensä jollekin maalaritöhertäjälle, joka tuli tänne kylään maalaamaan mitä sattuu. Valtuusto antoi hänen tehtäväkseen Hänen Majesteettinsa vaakunan maalaamisen kunnantuvan oven yläpuolelle. Hän pyysi siitä kaksi dukaattia, hänelle annettiin etukäteen, ja hän oli työssä kahdeksan päivää, joiden kuluessa ei saanut mitään maalatuksi, sanoihan vain, ettei välittänyt semmoisen roskan maalaamisesta, maksoi rahat takaisin, mutta meni siitä huolimatta naimisiin, ollen muka hyväkin käsityöläinen; ja totta on, että hän on nyt heittänyt siveltimen ja tarttunut lapioon ja kulkee vainiolla kuin herrasmies ainakin. Pedro de Lobon poika on suorittanut alkututkinnon, hänen päälakensa on ajeltu paljaaksi, hänellä näet on aikomus ruveta papiksi; sen sai tietää Minguilla, Mingo Silvaton pojan tytär, joka on haastanut hänet oikeuteen, väittäen saaneensa häneltä avioliittolupauksen; pahat kielet kertovat, että tyttö on hänestä raskaana, mutta poika kieltää sen kiven kovaan.
Tänä vuonna ei täällä ole saatu yhtään oliivia, eikä koko kylässä ole tippaakaan etikkaa. Tästä kulki komppania sotilaita, jotka veivät mennessään kylästä kolme tyttöä; en huoli sanoa sinulle, keitä ne olivat, saattavat tulla takaisin, ja onhan niitä semmoisia, jotka ottavat heitä vaimokseen, olipa heissä sitten hyviä tai huonoja merkkejä.
Sanchica nyplää reunapitsejä; hän ansaitsee joka päivä kahdeksan maravedia puhdasta säästöä ja panee ne säästölippaaseen kapioitansa varten; mutta nyt, kun hän on käskynhaltian tytär, sinä varmaan annat hänelle myötäjäiset, niin ettei hänen tarvitse sitä varten raataa. Kylän torilla on kaivo kuivunut; salama on iskenyt kaakinpuuhun, ja käyköön niin niiden kaikkien.
Minä odotan vastausta tähän kirjeeseen ja tietoa, mitä ajattelet matkastani pääkaupunkiin, ja antakoon Jumala sinulle elinvuosia enemmän kuin minulle, tai yhtä paljon, sillä minä en tahtoisi jättää sinua tähän maailmaan ilman itseäni.