— Herra käskynhaltia, me antaisimme varsin kernaasti teidän armonne lähteä, vaikka olemme kovin pahoillamme siitä, että teidät menetämme, sillä teidän älynne ja kristillinen käytöksenne pakottavat meitä teitä kaipaamaan; mutta onhan tunnettu asia, että jokainen käskynhaltia on velvollinen selvittämään tilinsä, ennenkuin poistuu seudusta, missä hänellä on käskynhaltianvirka ollut; tehköön siis teidän armonne tiliä niistä kymmenestä päivästä, joina olette käskynhaltianvirkaa hoitanut, ja lähtekää sitten Jumalan nimeen.
— Sitä minulta ei voi kukaan vaatia, — vastasi Sancho — jollei semmoista määräystä anna itse herra herttua. Minä menen häntä tapaamaan ja hänelle minä teen tiliä niin että kelpaa, sitä paremmin, kun lähden täältä niin paljaana kuin lähden, joten ei tarvita muuta todistusta siihen, että olen hoitanut virkaani kuin enkeli.
— Suuri Sancho on totisesti oikeassa, — virkkoi tohtori Tuima — ja minun mielestäni on paras antaa hänen lähteä, sillä herttua varmaan sanomattomasti iloitsee saadessaan hänet nähdä.
Kaikki suostuivat siihen ja päästivät hänet menemään, sitä ennen tarjottuaan hänelle seuraansa ja kaikkea, mitä hän vain halusi omaksi virkistyksekseen ja mukavuudekseen matkalla. Sancho sanoi, ettei hän halunnut saada mitään muuta kuin vähän kauroja harmoa varten ja leivän- ja juustonpuolikkaan itselleen; koska matka oli niin lyhyt, ei hän mielestään tarvinnut suurempaa eikä parempaa evässäkkiä. Kaikki syleilivät häntä, ja hän puolestaan syleili itkien kaikkia jättäen heidät ihmettelemään sekä puheitaan että järkkymätöntä ja viisasta päätöstään.
Neljäskuudetta luku,
missä käsitellään seikkoja, jotka koskevat tätä historiaa eikä mitään muuta.
Herttua ja herttuatar päättivät, että kaksintaistelu, johon Don Quijote jo mainitusta syystä oli haastanut heidän vasallinsa, pantaisiin toimeen, ja koska nuori mies oli Alankomaissa, minne hän oli paennut, jottei saisi Doña Rodriguezia anopikseen, he päättivät ottaa hänen sijaisekseen erään Tosilos-nimisen gascognelaisen lakeijan, jonka he sitä ennen erittäin tarkoin perehdyttivät kaikkeen, mitä hänen tuli tehdä. Kaksi päivää myöhemmin herttua sanoi Don Quijotelle, että hänen vastustajansa tulisi neljän päivän kuluttua, asettuisi taistelukentälle ritarinvaruksissa ja väittäisi kamarineidin valehtelevan puolen, jopa koko partansakin verosta, jos sanoisi hänen antaneen mitään aviohittolupausta. Don Quijote oli kovin iloinen tämän kuultuaan, päätti itse mielessään tehdä asiassa ihmeitä ja piti erinomaisena onnena, että hänelle oli tarjoutunut tilaisuus, missä herrasväki saisi nähdä, mitä kaikkea hänen voimallisen käsivartensa urheus kykeni matkaansaattamaan. Niin hän odotti iloisena ja tyytyväisenä näiden neljän päivän kulumista, jotka hänen harras halunsa sai tuntumaan neljältä vuosisadalta.
Mutta jättäkäämme ne (kuten olemme jättäneet paljon muita asioita) ja lähtekäämme seuraamaan Sanchoa, kun hän puolittain iloisena ja puolittain surullisena matkasi harmollaan etsimään isäntäänsä, jonka seura hänestä nyt tuntui mieluisammalta kuin kaikkien maailman saarten hallitseminen. Sattui sitten, että hän, kun ei ollut vielä ehtinyt kauas hallitsemastaan saaresta (hän ei ollut tullut ollenkaan tutkineeksi, oliko se, mitä hän oli hallinnut, saari, kaupunki, kauppala vai kylä), näki samaa tietä tulevan kuusi pyhiinvaeltajaa vaellussauvoineen, niitä ulkomaalaisia pyhiinvaeltajia, jotka laulaen pyytelevät almuja. Ehdittyään hänen luokseen he asettuivat riviin ja koroittivat kaikki yhtaikaa äänensä alkaen omalla kielellään laulaa laulua, josta Sancho ei ymmärtänyt muuta kuin yhden ainoan sanan, joka selvästi kuulosti almulta, mistä hän käsitti, että he tahtoivat laulullaan pyytää juuri almua. Ja koska hän, kuten Cide Hamete sanoo, oli erinomaisen armelias, niin hän otti eväspussistaan leivän- ja juustonpuolikkaan, jotka oli varustanut mukaansa, ja antoi ne heille tehden eleillä tiettäväksi, ettei hänellä ollut heille mitään muuta annettavaa. He ottivat lahjan varsin mielellään vastaan ja sanoivat:
— Gelte! Celte![43]
— Minä en ymmärrä, — vastasi Sancho — mitä minulta pyydätte, hyvät ihmiset.