Sinun hienot seikkailuretkes lopun kurjimman saakohon, unennäöksi jääköön riemus, nimes olkoon: Uskoton.
Mene hornan kuiluun, saattonas Barrabas, sinä julma Bireno ja karkaava Aeneas.
Nimes olkoon mainetta vailla
Granadasta Lojaan, niin
Sevillasta myös Marchenaan
ja Lontoosta Englantiin.
Ja neljän kuninkaan kirjaa
jos joskus sä tutkinet,
sua ässä ja kuningas karttaa
ja valttia löydä et.
Kun liikavarpaitas leikkaat,
veri varpaasta vierähtää,
kun sinulta hampaita viedään,
niin juuret suuhusi jää.
Mene hornan kuiluun, saattonas Barrabas, sinä julma Bireno ja karkaava Aeneas.
Murheellisen Altisidoran tällä tavalla valittaessa tuskaansa Don Quijote katseli häntä koko ajan; sitten hän kääntyi sanaakaan vastaamatta Sanchon puoleen ja sanoi hänelle:
— Esivanhempiesi autuuden nimessä, rakas Sancho, minä vannotan sinua tunnustamaan minulle totuuden. Sano minulle, onko sinulla kukaties ne kolme myssyä ja ne sukkanauhat, joista tuo rakastunut neiti puhuu?
Siihen vastasi Sancho:
— Ne kolme myssyä minulla kyllä on, mutta sukkanauhoista ei aavistustakaan.